Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Myelooma

Meilläkin isä hyväksyy sairautensa ja suhtautuu tilanteeseen asiallisesti, rauhallisesti, jopa hyväntuulisesti. Ihan kuin ei mitään olisi ikinä tapahtunut. Itsellä on paljon vahvempi taistelutahto kuin isällä. Olen siis valmis mihin vaan, että isä saisi elää mahdollisimman pitkään. En millään suostu hyväksymään sitä, että isä saattaa kuolla ns. ennen aikojaan. Olemme äidin kanssa puhuneet, että viime kädessä vaadimme vaikka kantasolusiirtoa riskeineen kaikkineen, jos se vain arvojen puolesta on mahdollista toteuttaa.

Minulla on isän lisäksi huoli myös äidistä. En suoraan sanottuna tiedä, miten äiti jaksaa enää elää, jos isälle tapahtuisi jotain.

Olemme kuitenkin äidin kanssa päättäneet käsitellä tätä sairautta ja tulevaisuutta tilanne kerrallaan. Yritämme olla surematta tätä etukäteen, koska jotenkin tuntuu, että isä kärsii kun näkee meidät niin surullisena. Ja me itse kärsimme aivan lohduttomasti, jos/kun tähän jää helposti "makaamaan". Ensimmäiset päivät näiden lääkärikäyntien jälkeen ovat aina pahimmat, mutta sitten alkaa vähitellen helpottaa. Onneksi asun ihan lähellä vanhempiani, joten pystyn auttamaan ja näkemään heitä usein. Töissäni on otettu huomioon isän tilanne erinomaisesti ja saan vapaata aina kun tarvitsen näihin lääkärikäynteihin yms. Myös mieheni vie isääni usein verikokeisiin.

Onko sinulla mahdollisuutta siihen, että äitisi muuttaisi sinun luokse tai ainakin lähemmäksi sinua?
Annie | 27.9.2007 klo 14:43:06