Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Aina on toivoa

Hei !

Varmasti minullakin olisi toivoa, jos olisin saanut pitää puolisoni elävänä - on helppo sanoa, että aina pitää toivoa ! Kuitenkin on niin, että toivo, hoidot tai mikään muukaan eivät voi pelastaa ihmistä, jolla on erittäin nopeasti leviävä ja pahalaatuinen syöpä. Sellaista ihmettä ei tapahtu, että syöpä katoaisi. Meillä syöpä levittäytyi mieheni vartalolle alkaen vatsalaukusta ja lopulta hänen koko vatsana-alueensa oli täysin kivikova, täynnä pieniä, ihon alla tuntuvia syöpäkasvaimia. Lisäksi kun näin hänen kovan kamppailunsa kuolemaa vastaan ja lopulta luovuttavan, niin en todella usko, että aina on toivoa.

Jouduin jättämään hänet ja isättömäksi jäivät 1 v 4 kk sitten 6- ja 7-vuotiaat lapsemme. Ymmärrän, että jokainen miettii kaikkea oman elämänsä kokemusta kautta. Kertaan yhä uudelleen mielessäni sitä, kuinka vahvasta ja hyväkuntoisesta miehestäni tuli vartaloltaan kuin luuranko ennen kuolemaa, kun hän ei voinut syödä 3 kk ajan mitään ja eli suonensisäisellä nesteytyksellä.

Kuoleman jälkeen oli monenlaista lohduttajaa, mutta mikään ei pyyhi pois tapahtunutta eikä tuo toivoa takaisin - sen olen joutunut myös jättämään ! Minusta miehelläni olisi ollut vielä hyvin paljon elämää edessään, vaikka syöpä vei hänet ollessaan 41-vuotias.

t, Marathon
marathon | 1.1.2009 klo 15:28:40