Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Aina on toivoa

Aina ei todellakaan ole toivoa! Mutta aina on tärkeää luoda toivoa ja tärkeää pitää olemattomastakin toivosta kiinni. Vaikkei sitä oikeasti olisikaan. Jaksaakseen. Niin sen itse näkisin. Lapseni olen menettänyt neurologiseen sairauteen, johon ei ollut olemassa ollenkaan parantavaa hoitoa. Tuleva kuolema oli selviö. Ja aikaa on kulunut vuosia. Mitä se aika on parantanut... ei mitään. Suru ja kaipuu on.

Nyt sairastan itse syöpää. En ripustaudu edes toivoon. Yritän vain elää päivä kerrallaan ja ottaa elämän kuten se eteen tulee. Välillä olen toivoton, ja välillä toiveikas. Suurin toivoni on, että kun itse kuolen saisin tavata kuolleen lapseni jälleen jossain olomuodossa. Aina on toivoa kun itse sitä toivoa rakentaa. Mutta ihmisyyteen kuuluu ja saa kuulua myös toivottomuus. Saa olla heikkokin.

Toivoa ja voimia kaikille heikkoihin hetkiin.
tiltu | 10.1.2009 klo 11:12:42