Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Aina on toivoa

Ei tapahtunut ihmettä meidänkään kohdalla. Tai ehkä jonkinlainen, alusta alkaen toivoa ei ns. viralliselta puolelta annettu. Parantumaton syöpä, joka lisäksi lähettänyt etäpesäkkeitä. Varsinaista ennustetta ei annettu, mutta periaatteessa hengenlähtö oli jo montaa kertaa lähellä puolentoista vuoden sisällä.

Kyllä luoja oli varmasti läsnä ja kuuli omaisten ja läheisten rukoukset, että vaikeiden tulehdusten ja toimenpiteiden jälkeen isäni kuin ihmeen kaupalla sai vielä voimansa takaisin ja "kuntoutui" jatkamaan taivalta.

Mekään emme menettäneet toivoa ja jaksoimme uskoa ihmeeseen. Sytostaattihoitojen aikana oli toivon kipinä kaikilla, jos kuitenkin auttaisivat. Kontrollin jälkeen tuli aina uusi "kuoppa" mutta uusien sytojen voimaan aina jaksettiin uskoa ja luottaa, jos ne kuitenkin hidastaisivat taudin etenemistä. Niin jaksoi myös isä, kunnes hoidot lopetettiin. Sen jälkeen tuli varmasti seinä vastaan, ei jaksanut uskoa kun voimat väheni päivä päivältä.

Isäni tunsi kuoleman lähestyvän ja puhuikin siitä ja toiveistaan meille omaisille. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa kun keskustelimme, isä kuitenkin sanoi saaneensa taas uutta voimaa ja toivoa meiltä läheisiltä.

Olen kaikesta huolimatta samaa mieltä, toivosta ei saa luopua (ennenkuin sen aika on), sillä jos meillä ei olisi toivoa, kuinka me jaksaisimme ja ihmeitä kuitenkin tapahtuu :) -Enkeleitä poluillenne-
kevätuni | 19.12.2008 klo 14:32:18