Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten puhua omista tunteistaan?

Minulla ei ole antaa sinulle neuvoja, mutta kylläkin ymmärrystä.

Vaimollani ja minulla on pitkäaikainen suhde, jonka luonnollinen osa on ollut avoin tunteiden ilmaisu. (Totta kai pitkään yhdessä oloon on kuulunut monenlaisia vaiheita, mutta yleensä ottaen ja varsinkin viime vuosina on ehdottomasti ollut näin.)

Kun vaimoni sairastui syöpään, meillä oli tietysti vahvoja asiaan liittyviä tunteita. Kuitenkin olin huomaavinani, että vaikka vaimoni ei peitellyt sairauttaan, hän ei useinkaan halunnut käsitellä tilanteeseen liittyviä tunteita.

Halusin säästää vaimoani ja ajattelin, että jos hän ei halua tunteissaan piehtaroida, en piinaa häntä omiakaan tuntemuksiani setvimällä.

Niinpä erittelimme ääneen tunteitamme aika vähän juuri silloin, kun syövän kehitys oli aggressiivisimmillaan.

Vasta jälkeenpäin olen oivaltanut (tai oikeastaan kuullut vaimoni lausuneen eräälle ystävällemme) että en vain minä halunnut säästää vaimoani, vaan vaimoni halusi samalla tavalla säästää minua.

Luultavasti olisi ollut meille molemmille hyväksi, jos olisimme enemmän itkeneet yhdessä. Nyt on jo myöhäistä.

Toisaalta täytyy ajatella niin, että kaiken, minkä me teimme, teimme rakkaudesta. Ei ihminen muutenkaan koko elämäänsä elä niin, että osaisi aina valita juuri oikein. Itsellekin on oltava armollinen.

Samalla kun toivotan hyvää jatkoa, toivon, että et kehittelisi itsessäsi turhia syyllisyydentunteita, vaikka kaikki ei vaikean prosessin aikana menisikään ihan sataprosenttisesti.
Sanaton | 8.1.2008 klo 18:14:42