Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten edetä

Kuulostaa niin tutulta.

Tunnen olevani ulkopuolinen miehen elämässä. Hän käy hoidoissa sairaalassa, eikä minulla ole sinne mitään asiaa. Kenellekään ei saa asiasta puhua, joten tunnen että saan kantaa taakkani yksin. Tietysti mieskin kantaa valtavaa taakkaa, mutta valinta on hänen, ettei asiasta kerrota kenellekään.

Mies tekee pitkää päivää ja on kotona ollessaan kireä, agressiivinen ja erittäin itsekäs. Olen yrittänyt myös järjestää kahdenkeskistä aikaa, koska olemme vuosia siirtäneet omia menoja pienten lasten vuoksi. Miehen mielestä minä olen itsekäs, kun haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Hänen mielestään minulla on aikaa "jälkeenpäinkin", mutta hänellä ei. Mitä minä teen ajalla, jos hän menehtyy? Odotan sen kulumista ja että suru muuttuisi jotenkin siedettäväksi?

Olen väsynyt arjen pyörittämisestä täysin yksin. En ole saanut mitään keskusteluapua. Mies on kotona olleessaan kiukkuinen ja haluaa olla rauhassa. Riitaa tulee joka asiasta, vaikka yritän varoa arkoja puheenaiheita. Lapsipuoliaan kohtaan mies on todella ikävä, eikä paljon aikaa anna omillekaan.

Toivon että kaikki tämä kuuluu surutyöhön ja kuolemanpelkoon ja menee ohi. Aika voimaton olo, en osaa auttaa tämän enempää.
Tuntematon uhka | 24.1.2007 klo 18:07:16