Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten edetä

Hei!asparagus ja kiitos viestistä!
Kerroit tuossa tekstissä asioita joita juuri itsekkin koen miten vaimoni on sulkenut kaikki tiet ja on itsekäs. Meillä kun on aina ollut ogelma yhteisenajan sovittaminen yhteen, koska olemme vuorotöissä molemmat. Jotenkin itsestäni tuntuu vain että hakkaa päätä seinää kun yrittää järjestää aikaa molemmille. En tiedä sitten painostanko häntä ehdotuksillani. Jotenkin vain se tuntuu väärälle kun on yhteinen vapaapäivä tai viiokonloppu ja vois ihan oikeasti viettää ns. laatuaikaa, niin on helpompi toisen mennä yksin. Onko se sitten sitä pelkoa kohdata puoliso, joka yrittää tukea ja joka oikeasti rakastaa ja välittää. Ehkä on helpomi olla silloin ystävän kanssa joka ei tiedä että on sairas ja voi olla "normaalisti"!

En tiedä miten te olette selvinneet tilanteen yli? Oletteko käyneet keskustelemassa asiasta?

Muuttuneet kasvot
Katsoin peiliin ja näin kasvot, mutta en oikein tunnista niitä.
Olet muuttunut. Sanoin hiljaa!
Miksi olet niin surullinen? Kysyin?
Elämä on muuttumassa! Vastasin ja yritin olla vahva!
Niin! Elämä muuttuu kokoajan ja sille me emme voi mitää! Vastasin hiljaa ja katsoin alas jalkoihin!
Huomasin kuinka kyynel vieri poskeapitkin alas lattialle!
Kohotin katseeni nähdäkseni itkinkö?
Kyynel toisen perään vieri silmistäni alas muodostaen vuolaan virran johon elämän surut huuhtoutuva!
Elämän muuttuminen pelottaa! Sanoin ääni väristen!
En haluaisi menettää sitä mitä minulla on! Katsoin tiukasti silmiin hammasta purren!
Rakastan sitä mitä minulla on!
Mutta en voi rakasttaa mitään jos olen heikko ja voimaton!

Luoja että tunnen olevani niin heikko!
Paul | 23.1.2007 klo 23:35:33