Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Glioblastooma temporo-occipitalis gradus IV?kokenut

Meidän tarinamme nyt oli tällainen, vähän surullinen tarina. Olimme toistemme ainoat ystävät, kumppanit. Hänet otettiin pois. Ehkä elämäänsä ei pitäisi rakentaa yhden ihmisen varaan. Mutta tuskin kokemaani, elämääni pois antaisin, sellaisena kuin sen olen elänyt. Onneksi sain kokea kaikkien niiden vaikeiden sairauspäivien jälkeen ne muutamat päivät ennen kuolemaa, jolloin hän ei kyennyt enää puhumaan, mutta pystyi muutoin ilmaisemaan tajuavansa kuoleman läheisyyden ja ottamaan sen vastaan levollisin mielin. Olin monta kertaa miettinyt yhdessäolomme aikana, rakastiko hän minua. Noiden päivien aikana minulle selvisi, ettei meidän välillemme jäänyt kaunaa, katkeruutta, epäselvyyttä, ei tarvittu enää kysymyksiä eikä vastauksia. Rakkaus oli totta. Ja meidän oli kuulunut elää yhdessä ne vuodet. Sairaus oli ollut armoton. Kuoleman hetkellä saimme tuntea jotain sellaista, mistä uskovat käyttävät sanaa "armo". Tiedän nyt elämästä paljon enemmän kuin ennen. Mutta en haluaisi olla näin "kokenut" hänen kuolemansa kautta. Voi kun tätä sairautta ei olisi tullut ja saisin vielä olla tietämätön elämän hauraudesta.
Lämmöllä muistan niitä kolmea hoitajaa, jotka olivat työvuorossa hänen kuollessaan, yksi vielä aivan nuori tyttö, mutta kokenut monta syöpäkuolemaa lähipiirissään, yksi viimeisillään raskaana, yksi ikäiseni. Oli viikonloppu ja henkilökuntaa vähän, osastolla oli ollut jo yksi kuolema samana aamuna. Silti he jaksoivat myötäelää tunnit kuoleman jälkeen kanssani, kaikki vaiva ja kiire oli poissa, oli vain hyvästisanomisen hetki. Ilman näitä kokemuksia olisi ollut paljon vaikeampaa kuoleman jälkeen. Onneksi oli hyviä hetkiä, sillä paljon vaikeuksia oli vielä edessä ja tulee vielä olemaan.
kokenut | 17.10.2006 klo 01:18:40