Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Glioblastooma temporo-occipitalis gradus IV?

Tavallinen syöpäpotilas ja omainen saavat tottua hoitojärjestelmässä välinpitämättömyyteen ja töykeyteen eikä tukea saa. On vain yritettävä selvittävä yksin. Lohdutonta mutta totta.
Itse en allekirjoita tuota. Oma läheiseni on saanut todella hyvää hoitoa ja kohtelua sairaalassa, vaikka tavan tallaajia olemmekin.

Johonkinhan meidän jokaisen on vuorollaan kuoltava. Aika on rajallista, kaikilla. Sitä vaan tässä oravanpyörässä ei muista, ettei ole kuolematon, ennen kuin joku läheinen sairastuu vakavasti.
Syöpiä on erilaisia. Oma läheiseni sai kirurgeilta kuolemantuomion, kun hänen aivokasvaintaan (lymfooma) ei voinut leikata. Mutta syöpälääkäripä väitti ihan muuta ja nyt sitten tietenkin toivomme kovasti, että syöpä voitetaan solusalpaajahoidoilla kokonaan.

Meilläkin on lapsia, jotka tarvitsee vielä molemmat vanhemmat. Olen ajatellut näin, että jos ja kun omaiseni tästä selviää, aion nauttia meille annetusta yhteisestä ajasta eri asenteella kuin ennen. Elämä, jos sen takaisin voittaa vaikean sairauden jälkeen, on kultaakin kalliimpaa. Ja sitten kun aika tulee jomman kumman lähteä, on vain uskallettava luopua, uskallettava irrottaa, vaikka se raskasta onkin. Rakkaus ei kuitenkaan koskaan häviä.

Kaikille meille voimia sietää elämän epäoikeudenmukaisuutta. Kuolema on kuitenkin elämän päättymisen luonnollinen päätepiste, ihan niin kuin syntymäkin sen luonnollinen alku.
suvi06 | 12.10.2006 klo 16:46:54