Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: TUKENA JA TURVANA?

Hei!
Olen aiemmin sairastanut vakavan masennuksen. Silloinen läheisin ystäväni sanoi, että palataan asiaan kunhan olen taas kunnossa. Tätä taustaa vasten osaan todella arvostaa lähesten ja ystävien tukea, ja sitä ettei minua juuri nyt jätetä yksin.

Olen juuri sairastunut rintasyöpään ja toipumassa leikkauksesta. En vielä tiedä, mistä muualta syöpää löytyy. Perheeni on melkolailla paniikissa, ja joudun heitä kannattelemaan. Erona äitiisi on se, että minulla on (onneksi) taistelutahto. Masennuksen jälkimaininkeina saattaa ohikiitävinä hetkinä tulla mieleen, että antaisiko periksi samantien. Tämä ajatus onneksi häipyy pian.

Lapseni ovat kysyneet minulta, mitä toivon heiltä. Olen vastannut, että eletään niinkuin ennenkin, ja tehdään kaikkea hauskaa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että vältellään totuutta. Hoitojen alettua ei varmaan ole voimia. Ystävät taas ovat sanoneet, että hoitojen jälkeen elämä (=yhteiset harrastukset) jatkuu. Hyvältä tuntuu, kun vointiani kysytään. Hyvältä tuntuu myös se, että voin ääneen selittää ajatuksiani. Synkän hetken tullen haluan olla yksin. Minulla on se onni vielä matkassani, etten mieti tätä asiaa lakkaamatta, koska tunnen olevani turvassa tapahtuipa mitä tahansa.

Ehdottaisin, että kuitenkin kysyisit äidiltäsi, miten voit auttaa. Ehkä vaikka vaan rivien välistäkin löytyisi avain elämänhalun takaisinsaamiseen.

Voimia auttamiseen
Tigerlily

Tigerlily | 3.9.2006 klo 20:19:13