Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: viikko sitten rintasyöpätulos

Hyviä neuvoja annatte. Olen kans miettinyt, että minähän tässä elän, omaa elämääni, ja kohtaan vaikeita asioita, enkä itsekään tiedä, että miten niihin pitäisi suhtautua, jotta voittaisin takaisin oman elämäni.

En ole ennen joutunut näitä asioita ajattelemaan, enkä luullut joutuvanikaan, vasta kuin 103-vuotiaana ratsastusonnettomuudessa huolestumaan terveydestäni.

Olen nainen, joka reenaa ja urheilee, ja syö terveellisesti, elää säntillistä urheilija-elämää, tekee paljon duunia ja on vielä kiva ihminen =).
Miten tällaista voi sattua? Mikä kohta tässä on reilu?

Mun lapset on 5 - ja 7 vee. Ei koiria, enää. Mies on, itse valittu ja siksi hyvä mies, heh!

Mun suurin stressi tulee siitä, että olen vaihtamassa duunia, ja tää tulee NIIN pahaan saumaan, että lähtee järki.
Jos olisin vain jatkanut nykyisessä duunissa, olisi ollut se ja sama, minkämittainen ja mihin kohtaa tulee mahdollinen pitempi sairausloma, kun arki rullaa duunissa. Nyt mua ahistaa ihan ylipaljon tämä, että vuosien työ menee kankkulan kaivoon, jos mättää tämä vaihto, että jos se ei toteudu. AAArgggh!!
Ihan turha ajatella ARVOJA, ja niiden oikeaa järjestystä, kun ei tässä ole mitään järjestystä nyt, kuin pelkoa ja paniikkia ja tietämättömyyttä, ja hillitöntä taistelua.

Mietin tänään, että voinko mä urheilla nyt normaalisti? Ajattelin olla ajattelematta, ja elää ihan normaalisti, ja käytiin kamun kans pitkällä parin tunnin rauhallisella kävelyllä. En jaksa ajatella, muistella tai sanoittaa ääneen sitä, että oikeesti olen ollut ihmeen väsynyt reeneissä, ja miettinyt, että mikä on, kun puntin tai muun rankan reenin jälkeen voin pahoin. Ehkäisypillerit piti jättää veke nyt, ja mun pitää kysellä tiistaina kaikkea, että voiko syödä magnesiumia, tai mitä pitää syödä tai mitä ei.
Olen ollut keveämmällä ruokavaliolla nyt leikkausta ajatellen. Siis oikeesti mulle, herkkusuulle, ei maistu ruoka. Eka kertaa elämässäni. Tän täytyy olla ahdistusta, että en syö, muuten kyllä ratkaisen kaikkea liian jännittävää elämässäni syömällä hyvää ja paljon. Kun liikun tätä tahtia, voi syödä melkein mitä haluaa. Olen syönyt sitten tosiaan voita tms. lusikasta, jotta ei lähde ruuti, jota tarvitaan ensi viikolla. Söin myös viimeisen vanukkaan kaapista, ja siitä tulee kyllä illalla sota...

Pitää tsekata noita neuvoja vielä ennen, miten voi siihen leikkaukseen valmistautua syömisen suhteen tai muuten. Voi %¤###.

Mua ahistaa se 4 h Taysissa tiistaina, suunnitelmaa tehdään siis.
Tapaan ylihoitajan, sossun, nukkumatin, ja leikkaavan kirran. Mua naurattaa (hysteerisesti) se sossun tapaaminen, mistä aloitan? Vuodesta -86???

Palataan, sisters.








agatha | 25.1.2009 klo 16:24:17