Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: viikko sitten rintasyöpätulos

Kuulostaa tutulta. Itse löysin heinäkuun lopussa alivuokralaisen rinnasta, pari päivää mietin ja otin yhteyttä terveysasemalle. Samalle päivälle sain päivystävälle ajan, joka kirjoitti välittömästi lähetteen mammografiaan, jossa kävin samana päivänä. Sieltä kiireellinen lähete taas ultraan jonka yhteydessä otettiin ohut- ja paksuneulabiopsiat. Metarit kainalossa ja emo rinnassa.

Viikon sain odottaa varmistusta. Samalla olivat jo varanneet ajan NKL:n rintakirurgialle ensikäynnille ja operaatioon. Eli n. kuukauden kuluttua tuumorin löytymisestä olin jo operoitu.

Laukkasin paikasta toiseen, kokeista toiseen kuukauden sisällä, väliajat odottelin tuloksia. Tuntui että vain vastaanotolla ja tuloksia kuullessa asia oli todellinen, muuten teoriaa. Eihän ollut oireita. Vasta operaation jälkeen tunsin itseni sairaaksi, mutta silloinkin se johtui enemmän operaatiosta kuin syövästä.

Piti sopeutua ensin siihen että oli syöpä ilman oireita, sitten oireita kun piti olla "terve". Nyt syto-hoidot käynnistyneet, ja yritän niihin sopeutua.

Kyllä tässä on vauhdilla menty, tuntuu että varsinkaan tunteet eivät ole ehtineet alkuunkaan mukaan kelkkaan. Alkuun varsinkin operaation jälkeen tuli itkeskelyä, turhautumista, kipujen kanssa taistelua ja väsymystä, mutta sitä mukaa kun olo parani ja sai taas hajurakoa tapahtumiin, alkoi tuntea jo itsensä taas ihmiseksi.

Proteesin sain kuukauden päästä leikkauksesta ja se paransi oloa siinä mielessä, että halutessani sain näyttää "normaalilta" ja kyllähän hyvin istuva proteesi on tärkeä naiselliselle identiteetille.

Silti käytän sitä vain "ulkona" käydessäni, mutta..

Toivon sinulle voimia pysytellä tapahtumien kintereillä, kyllä kaikki rauhoittuu pikkuhiljaa. Ja vaikka muistaakin kaiken tapahtuneen aina kun itseään peilistä katsoo, aika parantaa haavat paitsi kehossa, myös sielussa ja alkaa hyväksyä tapahtuneen ja itsensä.

Toisaalta, onko meillä muuta vaihtoehtoa?
tigemauk | 14.11.2008 klo 12:43:36