Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kokemuksia Femarista?

Hei Berry, viimein ehdin vastata sinulle, onneksi pyörä taas pysäytettiin selkäkivun johdosta. Tuntuu, että työelämä on nykyään todella tappavaa. Ja juuri luin jostain tutkimuksesta, että stressi ja yksinäisyys lisäävät riskiä syövän uusiutumiseen.

Minäkin siis syön Femaria, söin ensin 5 v Tamofenia.Olen myös 55-vuotias. Minulla kasvain oli gradus III iso ja agressiivinen, levinnyt vartijaan. Minulla tyhjennettiin kainalo ja tehtiin osapoisto. Vuosi oli 2004. Sytot ja säteet sain ja sitten nämä lääkitykset. Tamofen aiheutti jo kamalaa hikoilua, pinna oli kireällä kun töissä todellakin pitää hulluna yrittää saada tekemättömien kasaa pienmmäksi.
Jäykkyyttä esiintyi myöskin, varsinkin aamuisin. Pahinta oli tuo hikoilu, tosin jostain syystä minä saan nukkua yöni ilman aaltoja. Päivisin niitä sitten tuli, mutta onneksi olin omassa huoneessa, jossa sain ikkunan auki. Patterit laitatin kiinni, joten mulla oli (talvella) sellanen +20 astetta, joka olikin ihan hyvä.

Olen täällä kirjoittanutkin, miten mulle määrättiin lisäksi 2 vuoden Femar-kuuri vielä päälle. Olen ollut myös lopettamassa sitä, mutta sitten mietin uudelleen. Ajattelin, että kai tuon pari vuotta jaksaa vaikka seipään nokassa=). Ei ole kyllä ollut helppoa. Minullakin kipeytyivät sormien nivelet, ja teen työtäni suurimmaksi osaksi näpyttelemällä. Samoin öisin herään, kun polveni on ollut koukussa pitkään, siihen tulee voimakas kipu. Se tosin menee ohi kun suoristaa raajan. Kankeus ja kömpelyys jatkuu muuten kuten Tamofeninkin aikana. Sormivaivoihin sain jotain särkylääkettä, todettiin ettei ole ainakaan nivelreumaa. En tosin ole syönyt niitä kun nämä säryt tulee ja menee. Nyt on sitten selkä kipeä, luulin iskiakseksi mutta ilmeisesti lihasjännitystä. Onneksi sain sairaslomaa pari viikkoa, lähinnä siksi kun romahdin tohtorin puheilla. Selkä kai paranee Dolanilla.

Edelleen kaikkein pahinta on kuitenkin se hikoilu. Olen sitä mieltä, että stressi vaan pahentaa sitä. En minä kotona juurikaan saa aaltoja enää. Mutta töissä niitä riittää, kun tulen aamulla töihin, selkää pitkin juoksee hiki, naama on märkä, samoin kuin kädetkin ajoittain. Jouduin vielä muuttamaan levottomaan, tunkkaiseen avotilaan, jossa en voi säätää tietenkään lämpötilaa - 23 astetta on minulla liikaa - eikä siinä ole ikkunaakaan, jota aukoa. Juoksen välillä ulos viilentymään. Kesää odotan kauhulla, työpaikalla ei ole viilennystä, joten lämpötila voi helteillä nousta 30 asteeseen asti.
Turvotusta minullakin on, tosin olen kyllä lihonutkin =( en vaan jaksa miettiä mitä syön, pullaa yms. tarvitsen lohdukseni.

Toivon vaan, että nämä aallot sitten oikeasti loppuvat kun Femarkin loppuu. Sekään ei kai ole ihan varmaa. Jos sitten saankin "normaalit" vaihdevuosioireet päälle?! Siskollani on edelleenkin aaltoja, vaikka hän on jo 63, laihduttanut itsensä hoikaksi, liikkuu paljon ja hänellä on jopa hormonilaastarikin.


Nämä syövänjälkeiset vuodet ovat muuttaneet minua aika lailla.
Hiljainen ja kiltti puurtajatyttö avaa suunsa liian usein, liian väärissä paikoissa ja saa sitten katua...Joskus miettii, miksi yleensä piti selvitä syövästä, kun elämänlaatu on tätä.

(sori taas pitkästä selustuksesta, minä en siis osaa kiteyttää)

- Kukkamaaria
kukkamaaria | 28.10.2009 klo 14:42:31