Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Mitäs tänään ohjelmassa

Huomenta vain!

Mitäs tänään.. Lähden aamulla heti matkaan yhden ystävän luo. Käydään vähän kouluttamassa koiria näin aamutuimaan. Hän on sairaanhoitaja ja tekee vuorotyötä, niin mulla on arkisinkin aina väliin seuraa, kun muut ovat töissä ja poika koulussa. Eilinen tottelevaisuuskoe(epävir.) meni kuin menikin hyvin, joten siitä intoutuneena ajattelin, että nyt jos koskaan paneudun siihen mistä pidän: koirani kanssa touhuamiseen. Voihan se olla ettei uusia koiria enää tule, että tämä on ainutkertainen mahdollisuuteni kokeilla kaikkea uuttakin sen harrastuksen parissa..

Joissakin asioissa tämä syöpä siis potkii eteenpäinkin. En jää odottelemaan sitä sitten kun -aikaa. Jos ei sitä vaikka koskaan tulekaan. Muuten on kyllä parempi päivä taas tänään, eilinen kuului toivottomiin.

Alkoi kyllä kiukuttaa vielä illalla, kun luin Julian viestin. Miten voi olla että ihmistä käsitellään muutenkin ahdistavassa tilanteessa noin? Teki mieli mennä linjoja pitkin huutamaan niille varjoaineen kanssa säätäneille tyypeille, että tajuatteko te yhtään mitä te edes teette! Ja tuollainen tuloksista mutiseminen.. Mikseivät sano, että tulokset eivät vielä ole selvillä, kuulet ne sitten myöhemmin. Näinhän se asia kuitenkin todellisuudessa varmaan on. Joskus mietin, että "kostaako" väsynyt ja turhautunut sairaanhoitohenkilökunta ikinä potilaille omaa huonoa päiväänsä, esim. juuri tuollaisilla epämääräisillä vastauksilla, jotka voi tulkita miten vain ja aikaansaada turhaa stressiä.. Ihmisiähän ne hoitsutkin vain ovat..

Itselleni jäi leikkaksen jälkitarkastuksesta niin elävästi mieleen sen erikoistujan (vars. kirurgi oli joutunut leikkaukseen) tapa ilmaista tilanteeni. "Kyllä tässä pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet, että tauti saadaan kuriin". Ei kovin vakuuttavaa, vai mitä?

No, onneksi onkologilla oli vähän positiivisempi tapa kertoa sama asia, vaikka eihän hänkään tietysti mitään pystynyt lupaamaan, kertoi kuitenkin tilastolliset faktat ja antoi ne oikein paperille tulostettuina.

Mielestäni hoitohenkilökunnalle pitäisi kyllä opettaa erikseen tuota ilmaisutaitoa. Jossain kohtaan tarkoituksettomasti töksäytetyt sanat voivat aiheuttaa monta turhaa itkua.

Kutrille ja Julialle voimahalit, samoin Mehitähdelle. Ksantippakin sai jossain vaiheessa tuloksia - voimahaleja sinne taustalle jonnekin, jos luet tämän viestin. Kirjoitelkaa uudetkin sairastuneet rohkeasti vain, jos yhtään siltä tuntuu..

Pikkuhiljaa täällä aktiivit taas uusiutuvat. Hoitoputken päähän päässeet irtautuvat hiljakseen, me jotka rämmitään vielä sytoputkessa ollaan kuin täit tervassa, ja uudet tulevat vanhojen tilalle. Kun minä olin uusi n. 5 kk sitten, olin samalla tavalla alkuun vähän varovainen. Luin viestejä, kunnes uskaltauduin itsekin kysymään jotain. Heti minut toivotettiin tervetulleeksi ja kotiuduin tähän sakkiin. On se hyvä, että tälläinen vertaistukipalsta on olemassa, ihan käytännön neuvojenkin saamiseksi hoitojen aikana.

Täytyy kysellä niistä sopeutumisvalmennuskursseista, jahka näistä sytoista selviää..

Mukavaa aurinkoista torstaita kaikille, täällä ainakin taivas on kirkkaan sininen! :)
kevätmieli | 24.5.2007 klo 07:46:30