Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?
Hei kaikki kesän -10 sytoilijat.Onpa siitä aikaa kulunut, nyt on taisteltu jo yli kaksi vuotta. Vuosi tuli täyteen jo tämän levinneen rintsarin kanssa.
Ihanaa kuulla, että sinulla Kultsiki kaikki on hyvin. Kiitos myös voimahaleista, niitä tosiaankin tarvitaan.
Oma vointini on suht koht ok, kun ei tuota nivelten särkyä ota huomioon. Aamut ovat kaikista pahimpia, mutta on ollut kiva kaikesta huolimatta herätä uuteen päivään.
Olen päivittäin kyllä lukenut näitä teidän terveisiänne ja kuulumisia sekä blgeja, aina ei ole jaksanut vastata vaikka olisi halunnutkin. Syksyä on myös masentanut monen ystävämme poismeno. Heidän taistelu on päättynyt, mutta me jatkamme heidänkin puolesta. Mikään taistelu ei ole turha, aina joku meistä saa kuitenkin voimaa toisesta. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua teihin.
No minun tilanne tänään: odottelen huomista kontrolli lääkärikäyntiä, maanantaina kävin verikokeissa ja tt-kuvauksessa. Jotenkin sain eilen uutta uskoa tulevaan. Syynä tähän oli enkeliviesti aamulla, kun odottelin labraan pääsyä. Enkelinviesissä armon enkeli lupasi minulle poistaa kivun ja säryn. Tuon jälkeen olen tuntenut suunnatonta onnen, helpotuksen ja rauhan tunteen.
Sytytän aina iltaisin kaksi kynttilää; meille kampaileville ja toisen Siskoille, jotka enkeli haki Taivaan Isän luo.
Sain siis 10 taxo-tiputusta, Neulasta ja Xgeva-pistokset kevään aikana, heinäkuussa tiputus lopetettiin koska vastetta ei enää saatu, mutta merkkeriarvot olivat kuitenkin laskusa (62, marraskuussa arvo oli 137). Lääkitys vaihdettiin Xeloda-tabletteihin ja jatkettiin tuota luustoon tarkoitettua Xgeva pistoksia. Nyt olen siis syönyt 12 hoitoviikkoa Xelodaa ja odottelen huomista .....
Vointi on ollut vaihteleva, mutta paljon helpompi tuo lääke on ollut ottaa tablettina, koska suonet riittävät juuri ja juuri verikokeen ottoon. Laskimoportti jouduttiin poistamaan helmikuussa kun tuli jokin tulehdus. Viime viikolla lopetin myös rahoittavien ja unilääkkeen käytön. Painoa on tullu vuodessa 15 kiloa ja tuntuu ettei mikään vaate enää mahdu päälle. Onnekseni olen ollut tökyvyttömyys eläkkeellä, joten lepoa ja rauhaa on riittänyt. Kaipaan todella toisinaan töihin. Minulla ei ole paljon ystäviä täällä missä asun ja entiset ystävät ovat paljolti karsiutuneet sairauteni vuoksi. Onneksi on myös heitä jotka jaksavat jatkaa kanssani, emmekä todellakaan aina vatvo sairauttani. Paras kaverini asuu Helsingissä. Onneksi minulla on kuitenkin teidät!
Vointiini on vaikuttanut tietenkin myös ihanat sisarukseni, lapseni ja lapsenlapseni sekä tietenkin aina huolehtivat äiti ja isä. On onni ollut saada iso perhe. Meitä sisaruksia kun on seitsemän ja heistä jokainen on todella tarpeen. Toivon ja rukoilen ettei 3. siskostani kukaan joudu kokemaan tätä samaa kuin minä. Enkä toivo kenellekkään tätä sairautta. Meitä on niin paljon .... turhan paljon.
Kävin I love Me -messuilla Hki:ssä. Oli upea kokemus tutustua Siskoihin ja heidän näyttelyyn. Muutenkin oli kiva päästä välillä kotoa pois ja elää hetki ns. normaalia elämää. Olla vain ja hemmotella itseään .... upea tunne, jota olen kaivannut tähän runneltuun roppaani. Kynnet ovat olleet tulehtuneet ja irtoilemassa, pahin on pottuvarvas ja nyt alko tulemaan ihme ihottumaa, sellaisia läikkiä jotka vuorotellen ovat punaisia, ruskeita ja ns. mustelman oloisia ja kutisevia. Tämäkin vielä piti tulla, koska minulla on ennestään jo atooppinen ihottuma, allergiat ja astma. Onnekseni hiukset pysyivät päässä tällä kertaa, uudet hiukset ovat vaaleat ja kiharat... aika muutos entisiin tummiin hiksiin tai kaljuun.
Nyt siis odottelen huomista.... Kaikkea hyvää teille siskot!
T: Ailuska
"Annan itselleni anteeksi ja olen armollinen itseäni kohtaan. Itken suruni ja nauran iloni niinkuin luonnollista on. En rankaise itseäni vaatimalla kohtuuttomia vaan annan luvan olla inhimillinen. Jos epäonnistun niin tiedän, että sain arvokkaan oppimiskokemuksen, jonka avulla voin päästä eteenpäin. Pidän itsestäni sellaisena kuin olen enkä yritä muuttaa itseäni tai muita. Olen oman rakkauteni arvoinen ja tiedän, että minua rakastetaan."
- Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?kesätuulahdus
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Ailuska
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?