Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Hiukset ja - töissä !!

Oi miten mukava kuulla hikiaalloista ja siitä miten peruukit pyörivät päässä - siis muillakin kuin minulla! Tuskailen molempien asioiden kanssa töissä. Eikä minulla ole ripsiäkään. Jotenkin hidasta kasvu tässä päässä! Viimeiset sytot 5.11.2010.

Ja kolotusta kyllä, erityisesti oikeassa lonkassa ja polvessa. Se on se puoli, jonka päällä makasin 8 kk olohuoneen sohvalla. Tuntuu, mutta ei häiritsevästi, ei kipulääkkeitä tms.

Myös se rinta, jota ei enää ole, on kipeä. Jännä tunne rintalastassa jossain, en saa siitä selvää.

Liikunta on ollut rajallista - kuumeessahan ei saa kauheasti rehkiä? Kaksi kertaa olen käynyt hiihtämässä, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Alamäkiä ei uskalla, en luota polviini ollenkaan. Kun kotonakin rappusten kipuaminen erityisesti alaspäin on hankalaa. Mutta liikkeellä pitäisi olla, sen ymmärrän.

Eli kuumeessa taas, koko ajan, vakiolämpö 37,7. Väsyttää, uuvuttaa, harmittaa, masentaa, suututtaa, tuo tuskanhikeä arkisiin askareisiin. Syön antibiootteja ja buranaa, ei apua. En ole montaa päivää ollut töissä, vaikka olisi jo pitänyt olla. Kävin (erinomaisella!) työterveysasemalla verikokeissa: liian vähän valkosoluja, liian suuria punasoluja. Mitähän sekin tarkoittaa käytännön jatkotoimenpiteinä? En saanut kysyttyä. Huomenna otetaan lisää näytteitä. - Ja HYKS:n syöpäpolille kuvauksiin ja verikokeisiin ma 7.3. Hyvä, että ottavat vakavasti. Ensimmäisen kontrollin piti alunperin olla kesäkuussa. Ei tällaisessa jatkuvassa kuumeessa jaksa olla töissä kuin korkeintaan aamupäivän. Eikä kai oikeastaan saakaan olla: vuorotellan pomo ja lääkäri lähettävät kotiin. Ja näytän sairaalta, näen silmistä.

Mutta on tässä muutakin surua. Mollamaija kirjoitti todella hienosti. Töihinpaluu ei ollut mikään naps, mikään ei muuttunut yhdessä yössä moodista toiseen, ja mikään ei ole ennallaan. Odotusarvo oli ihan toinen. Siitä kai tämä suuri pettymys. Itsekään ei ole enää sama. En kauheasti jaksa muita ihmisiä suurissa ryhmissä pälpättämässä mielestäni epäkiintoisista asioita (=työasioista). Kotona yritän ehkä liikaa, pitäisi ottaa enemmän omaa rauhallista aikaa eikä vain huushollata koko ajan.


Ehkä menin liian aikaisin töihin!
Mutta Teituri! Mene ilman muuta töihin ilman peruukkia, hiustesi tilanne ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Olen kokeillut muutaman hetken, ja saanut valtavan hyvää palautetta. Mieheni mielestä kaikki peruukit voisi heittää jo roskiin, hiukseni näyttävät kuulemma niin upeilta ja tyylikkäiltä. Maailman lyhyimmät ja harmaimmat, haloo?! Mutta silti, ymmärrän mitä mieheni tarkoittaa. Mutta kun minulla on aina ollut pitkät hiukset...

Tulipa taas kirjoitettua! Mutta tämä on niin ihana kanava näinä vaikeina päivinä. Kiitos ja terveisiä kaikille! Kirjoittakaa!

t. Maarit
Maarit65 | 22.2.2011 klo 14:24:10