Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Syövän pelko

Hei Kesä-09 (ja kirjoitustaan kommentoineet kollegat!)

Koteloitunut rintasyöpä tarkoittaa sitä, että naisella oli ollut syöpä, joka ei kuitenkaan ollut lähtenyt leviämään. Hän sairasti (tietämättään?) rintasyövän, ehkä elikin sen kanssa, mutta kuitenkin vanhaksi eikä ainakaan kuollut siihen. Joten mistä annat itsesti ymmärtää, että se olisi lähtenyt leikkauksesta leviämään? Ei se tauti ollut levinnyt, se oli vain koteloitunut.

Toisenkin patologiaa koskevan legandan olen kuullut. Iäkkäiltä naisilta löytyy usein kuolinsyytutkimuksissa rintakudoksen arpia. Niistä päätellään, että siinä on voinut olla syöpä joskus, mutta se on parantunut itsestään pois!!! Hävinnyt olemattomiin - silloin kun elimistö ja ympäristö pelaavat yhteen, niinkuin pitää.

Tämä on sairaus, jonka kanssa voi elää pitkäänkin - jopa tietämättäänkin, ja vieläpä hyvin. Todelliset huolet alkavat vasta sitten, kun sairautta hoidetaan ja tauti siitäkin huolimatta vain etenee. Hoitojen jälkeen, meillä kuitenkin on lupa toivoa parantumista ja satsata siihen - paranemiseen - , mutta velvollisuus suorittaa elämää saanee armeliaasti loppua siihen.

JOS huolehtiminen parantaa hallinnan tunnetta, ihmiset taatusti tarrautuvat siihen, mutta JOS se on pelottavaa, niin miksei siitä oikeasti voi luopua? Kun kuitenkin on järjestetty seuranta hoitamaan asia meidän puolestamme.

Minä olen tehnyt juuri niinkuin Kultsikki. Olen pelännyt ja ollut huolissani, mutta koettanut rajata sen tiettyihin vuorokaudenaikoihin ja kontrollin alusviikkoihin. Nukkumaan mennessäni kirjoitan ylös muutamalla rivillä, mitä sinä päivänä olen puuhaillut ja miten jaksellut, ja nukahtaessani, ennen uneen vaipumista, teen pienen kevytmeditaation, jossa kuulostelen sen hetken aistimuksiani. Joskus ne häipyvät ja nukahdan saman tien, mutta joskus jokin asia nousee selkeästi esille - jos olen sen päivällä tyystin mielestäni sulkenut. Joka tapauksessa, käsittelen useimpia tunteitani vain aistimuksina ja tajunnanvirtana.

Pelkoa ei suinkaan tarvitse pelätä. Sen voi ottaa "kaverikseen" ja sen voi jopa kesyttää, sillä se on energiaa, joka vetää elämää kohti. Vuorikiipeilijä/seikkailija ilman pelkoa on nopeasti kuollut, joten ollaanhan lempeitä itseämme kohtaan ja suhtaudutaan tunteisiimme niinkuin ruumiisiimmekin kunnioituksella.

Elämä on mahdollista. Voimia jokaiseen päivään!

Terveisin
Karhutar | 8.12.2011 klo 10:48:29