Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Tulevaisuus

Tuli lämmin mieli kun luin kirjoituksianne. Kiitos niistä.

Anneli49: Koen tilanteemme ja ajatuksemme hyvin samankaltaisiksi.

"Kun tuntuu että tulevaisuuteen ei samalla tavalla voi luottaa kuin ennen, huomaan innostukseni alkavan laantua."

Positiivisena päivänä tuntuu että kyllä elämä kantaa sittenkin ja voin vielä tulevaisuutta suunnitella. Sitten tuntia myöhemmin iskee realismi (vai liekö pessimismiä..) että eihän minun kannata tehdä radikaaleja muutoksia elämässäni (kuten työnantajan vaihto) koska syöpä voi taas uusiutua koska vaan. Tai että enhän minä enää voi olla täysinäinen osa "yhteiskunnan hyörinää" koska en tiedä jaksanko sitä tai sairastunko taas uudelleen. (Toivottavasti ymmärrätte ajatuksiani..)

Itse olen puhun kuolemasta sairaalapastorin kanssa mutta keskustelu oli lähinnä yksipuolisesti minun ja hän kuunteli sujuvasti. Mieheni kanssa olen kuolemasta puhunut tämän kahdeksan vuoden aikana. Mutta keskustelu on ollut "miesmäisesti" hyvin selkeää ja ainoastaan tänne jäävien elämää koskevaa; esim. kuinka selvitä yksinhuoltajana, miten perhettä/kotia pyöritetään, miten tehdään ruokaa ;) Ainoana syvänä ajatuksena olen ilmaissut toivomukseni, mikäli hän joskus yksin jää, hänen löytävän elämässään vielä toisenkin suuren rakkauden.
Syvällisempi keskustelu kuolemasta olisi tervetullutta.

T:kikiki
kikiki | 11.9.2007 klo 21:43:22