Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: haluan piiloutua nuolemaan haavojani

Täytyy kyllä sanoa, että tuttuja ovat tuntemukset! Kuinka usein annankaan itsestäni rohkean ja pärjäävän kuvan? ja kuinka totaalisen maassa ja peloissaan voi välillä olla? Molemmat puolet ovat taatusti yhtä totta ja sitä läheisten on kaikkein vaikeinta ymmärtää. Ihmiset haluavat määritellä minut vain yhtä reittiä pitkin. Sen sijaan useampaa asiaa ei saisi samalla kerralla olla. Kyllä, välillä pelottaa niin pirusti. Välillä taas nautin vain tästä hetkestä. Inhoan toisinaan niitä sankaritarinoita, joissa kerrotaan, miten hienosti jotkut ihmiset pärjäävät syöpänsä kanssa. Niissä tarinoissa kun yleensä näkyy vain yksi puoli ihmisestä ja sairastamisesta. Kyllä itsekin pärjään hienosti aina silloin kun pärjään. Toisaalta, miksi edes pitäisi määritellä, pärjääkö hienosti vai vähemmän hienosti. Eikö parasta olisi vain käydä läpi sen, minkä kulloinkin tuntee. Välillä pelkoa, välillä iloa, välillä surua. Itse olen käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja omien tuntemusteni läpikäymiseen: olen antanut tunteiden tulla ja mennä, olen itkenyt, vihannut, pelännyt, surrut, olen kirjoittanut, puhunut, hankkinut ammattiapua, keksinyt muuta ajateltavaa ja taas käynyt koko ruljanssin uudelleen mielessäni läpi. Vihaan tätä kaikkea ja rakastan elämääni enemmän kuin koskaan. Olen osittain katkera, mutta toisaalta onnellinen. Sitä on omalla kohdallani sairastamisen arki: tunteiden jatkuvaa vuoristorataa.
Myrps | 1.7.2008 klo 16:36:10