Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassa
Hei PelkokerroinOlin 42-vuotias, kun aloin epäillä syöpää. Silloinkaan en heti uskonut havaintojani, sillä rinta oli aina ollut kyhmyinen, mutta kun kyhmyt alkoivat kasvaa sormissa, niin uskoin, ettei kaikki voinut olla kohdallaan. Vaikutelmaa lisäsivät myös kivut, jotka alkoivat olla jo päivittäisiä. Kaksi kertaa kävin lääkärissä, ja vasta toisella kerralla löysin lääkärin, joka otti huoleni todesta.
Sairastuminen oli tietysti shokki, sillä kaiken piti olla hyvin. Olen suvussani ja lähipiirissäni ensimmäinen nainen, joka on sairastanut rintasyövän, ja näin ollen samaistumiskohteita oli hyvin vähän. Muistelin, että Satu Hassi oli kirjoittanut rintasyövästään kirjan, ja lainasin sen heti, kun neulanäytteen tulos oli varmistunut syöväksi; sillä tavoin sain ainakin jonkinlaisen toivonnäkymän ja "idolin" heti mieleeni.
Yksi iso huoli oli myös pelko lasten puolesta. Lapset olivat silloin hädintuskin 7- ja 4,5 -vuotiaat, ja kaikki tunteet ja tieto piti suodattaa myös heidän hyvinvointiaan ajatellen. Paniikkiin ei toisin sanoen ollut yhtään varaa, mutta siltikin ihmettelin ja kyselin, miksi juuri minun piti sairastua syöpään. Tai niinkuin mieheni sen sanoi: "Onneksi se olit sinä, sillä minä en olisi kestänyt!". Kommentti voi kuulostaa kamalalta, mutta hänen oma isänsä oli vasta äskettäin kuollut haimasyöpään, ja kun isän äidinkin oli vienyt syöpä, niin siinä ajatukset omasta vuorosta olivat käyneet miehelläni hyvin lähellä.
Hupaisa oli oma ensireaktio, miten harrastukseni voivat jatkua, sillä vuosien passiivisen oleilun jälkeen olin pitkästä aikaa löytänyt taas liikunnan. Minun piti siis olla kohtuullisessa kunnossa, ja onneksi olinkin, koska hoidot sivuseuraamuksineen olivat kuitenkin rankkoja; sitäkään ei olisi leikkauksen jälkeisessä euforiassa heti uskonut, mutta ihan totta: ennen leikkausta ja sen jälkeen kannattaa vielä "ravita" itsellään terveellisellä ruualla ja liikunnalla, koska myöhemmin niiden aloittaminen voi olla yllättävänkin vaikeaa.
Oikeastaan, kun ajattelen sitä ensimmäistä viikkoa tuloksia ja leikkausta odotellessa, niin päällimmäistähän siinä oli se, miten käytännön asiat saa järjestymään, samalla kun piti päättää, millaisen tiedotuslinjan sairaudestaan valitsee. Jos salassa potee, ei varmaankaan saa ympäristöltään minkäänlaista tukea, mutta toisaalta jos avaa suunsa väärässä paikassa, saa kuulla toinen toistaan hölmömpiä kommentteja, joten sitäkin kannattaa harkita, kenelle avatuu ja miten.
Sen ratkaisun kuitenkin tein heti, etten ala murehtia asioista, jotka eivät ole vielä ajankohtaisia; joten jos menee hyvin ja voin hyvin, niin silloin asiat ovat hyvin. Jos voin huonommin, niin syyt selvitetään ja taas mennään eteenpäin, ennen kuin alan murehtia seuraavaa oiretta ja askelta. Paljon oli apua myös siitä, että hankin sairaudestani tietoa, mutta missään tapauksessa en suosittele sitä, että heti haluaa omaksua kaiken. Se on aika vaikeaa, ja sitä paitsi, paljon myös turhaakin tietoa on tarjolla.
Esim. ennusteesta puhutaan toisinaan ja jopa ventovieraat voivat sitä kysellä, mutta sinulla ei ole siitä minkäänlaista raportointivelvollisuutta kenellekään. Nykyaikaiset hoidot ovat kehittyneitä, ja kehityksen vauhti on niin nopeaa, että kaikenlaiset ennusteet kulkevat auttamatta niistä jäljessä. Hyvä on myös muistaa että lääkärit ja hoitajatkin ovat ihmisiä, ja joskus sieltäkin suunnasta voi putkahtaa niin sammakoita kuin todellisia kukkasiakin, jopa ilonaiheita ja vertaistukea.
Joten rohkaisen lähtemään tälle syöpämatkalle - jos sellainen tästä tulee - ennakkoluulottomin mielin. Ja älä hermostu, jos tulokset eivät tule heti viikon sisällä. Minun kohdallani toimittiin nopeasti, koska syöpäni oli poikkeuksellisen aggressiivinen, mutta tänä päivänä - noin kaksi vuotta leikkauksesta - taudin aggressiivisuutta ei näe enää mistään, paitsi että toinen rinta on pois ja kainalosta puuttuvat imusolmukkeet. Lähestyvää 2-vuotiskontrollia odottelen luottavaisin mielin, ja jos jotakin uutta paljastuu, niin murehditaan sitä sitten.
Voimia Sinulle nyt vain odotukseen, ja pidä itsestäsi hyvää huolta, miten vain parhaiten sen taidat!
T. Karhutar
- Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassaKarhutar
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassa/odottaminenpelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10
- Re: Neuvoja kaipailisin/kyhmy rinnassapelkokerroin10