Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Hymy ja jaksaminen
Niin, jalostaako sairaudet ihmistä? Siitä voi olla montaa eri mieltä. Henkilökohtaisesti koen ylipäätään elämän vastoinkäymisten parhaimmillaan auttavan ihmistä tulevista kompuroinnista. Edellyttäen tietysti, että vastoinkäymisistä selvitään ja niiden läpikäymiseen on riittävät eväät ja tuki. Koen itsessäni tapahtuneen suuren muutoksen viime vuosina. Ehkäpä siihen on vaikuttanut äitini kuolema rintasyöpään sekä oma sairastumiseni samaan tautiin. Nyt kun hoidot ovat ohi, koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Täydellistä tämä ei tietysti vielläkään ole ja elämänmerellä on aina odotettavissa on uusia myrskyjä. Olen huomaavinani, että kykenen pysähtymään nauttimaan elämän arjesta ja pienistä iloista aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Levoton sieluni on rauhoittunut ja en tarvitse extreme-elämyksiä löytääkseni mielen elämään. Ihan vain riittää tällaiset arkiset extreme-elämykset, kuten karpalonpoiminta syyspakkasessa raesateessa näpit jäisinä, joka oli käsittämättömän suurenmoinen kokemus keskellä sytostaattihoitoja. Ehkä tässä kokemuksessa löysin kuolemanajatusten keskeltä elämäni.Tässä joitakin "suuria" ajatuksia filosofiasta (Martin Heideggeria):
Varsinaiseen olemiseen liittyy läheisesti suhde omaan kuolemaan. Tämän päivän ihminen on vieraantunut kuolemasta. Kuka tahansa peittää sen mahdollisuuden, että kuolema on koska tahansa mahdollinen. Kun epävarsinaiseen olemiseen liittyy kuolemasta vieraantuminen ja täälläolon rajallisuuden unohtaminen. Varsinaiseen olemiseen liittyy ennakointi, ihminen hyväksyy ahdistuksen kautta oman kuolemansa ja oman elämänsä rajallisuuden. Näin ihminen saavuttaa tosiasiallisen vapauden. Ihmisen kaikki oleminen on olemista kohti kuolemaa. Vasta tämän oivallettua ihminen on vapaa ja kykenee varsinaiseen olemiseen.
Ihmisen omatunto kutsuu eksynyttä ihmistä kohden täälläoloa. Se vetoaa häntä menemään kohti ominta itsenä olemisen mahdollisuutta. Ja tämä omantunnon ääni on hiljaisuus, pakottaen ihmisen täällä olon omaan hilaisuuteen, kohti varsinaista mahdollisuuttaan olla oma itse. Aito inhimillinen elämä vaatii kiihkeän elämän vastapainoiksi hidastusta ja psyähtymistä.
- Hymy ja jaksaminenminmaija
- Re: Hymy ja jaksaminenhipura
- Re: Hymy ja jaksaminenSariMari
- Re: Hymy ja jaksaminenKsantippa
- Re: Hymy ja jaksaminenKarhutar
- Re: Hymy ja jaksaminentautinen
- Re: Hymy ja jaksaminenäityliini
- Re: Hymy ja jaksaminenannero
- Re: Hymy ja jaksaminentautinen