Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

"Noviisi" ilmoittautuu

Hei kaikki kanssasisaret!
Olen käynyt lueskelemassa täällä kirjoituksia ja saanut paljon hyödyllistä tietoa. Nyt sitten rohkenen kirjoittaa itsekin saadakseni tietoa teiltä kokeneimmilta.

Ensiksi lyhyesti siitä, miten tähän on tultu. Olen 48- vuotias neljän lapsen äiti; "terve", liikunnallinen, työorientoitunut... Sitten se tavallinen tarina: maaliskuussa löysin kainalosta herneen kokoisen nystyrän, jota sitten lähdin näyttämään eteen päin. Ultrassa löytyi rinnasta toinen, jotka sitten molemmat varmistuivat syöväksi. Itse olin kyllä varautunut jo alusta asti siihen, että pahanlaatuista on. Odottelun jälkeen pääsin sitten leikkaukseen toukokuun alussa, osapoisto ja kainaloevakulaatio, sillä kainalossa oli vielä kasvaimen lisäksi imusolmukkeissa 2/12 syöpää. Toivuin hyvin leikkauksesta ja olin positiivisella mielellä.

Ensimmäinen järkytys tuli patologin lausunnon jälkeen, josta kävi ilmi, että tervekudosmarginaali oli liian pieni ja oli uusi leikkaus tulossa. Yhden päivän itkin, mutta sitten järki voitti; tästä pirulaisesta on päästävä kokonaan. Toinen leikkaus oli 30.5. ja siitä herätessäni ensimmäinen tunne oli suuri helpotus: nyt se on pois! Itse asiassa rinnan puuttuminen ei ole tuntunut lainkaan pahalta; olen pärjännyt hyvin tämän pumpulitissin kanssa ja varmasti vielä helpottaa, kun saan oikean proteesin. Nytkin olen kulkenut topeissa ja ottanut bikineissä aurinkoa. Toisesta leikkauksesta toivuin ehkä vieläkin nopeammin, koska nythän käsi oli jo ok. Viikon verran huitelin menemään dreeni hameen alla ja meno sen kuin parani kun pääsin dreenistä. Positiivisen mielen olen saanut pidettyä koko ajan, ihana perhe sekä ystävät ovat ollet suurena tukena. Olen myös kertonut syövästäni varsin avoimesti.

Eilen olin onkologilla ja jos alussa oli paljon odotusta, niin nyt alkaa tapahtua. Syöpäni on siis lobulaarista, gradus 2, HER2- ja hormonipositiivista. Huomenna alkavat sytostaatit 3*Taxotere ja 3*CEF. Sädehoidot sitten syksyllä ja viiden vuoden hormonilääkitys lopuksi. Eli aikalailla "peruspaketti". Onkologian pkl vaikutti turvalliselta paikalta; tulin vakuuttuneeksi, että olen hyvissä käsissä.

Vaikea vain on kuvitella, miltä hoitojen kuluessa alkaaa tuntua. Tuntuu siltä, että jokainen reagoi niin yksilöllisesti. Itse toivon, että hyvästä fyysisestä kunnostani olisi apua, mene ja tiedä. Olisi kaksi asiaa, josita haluaisin kommentteja: Tarjolla olisi jäähattu ja jääätumput. Oen kuullut kommentteja puolesta ja vastaan. Kannattaako kokeilla? Lähteekö kaikki tukka kuitenkin? Kävin tänään tutun kampaajan luona sopimassa peruukkisovitusta, sillä kaiketi ainakin lähes kaikki hiukset lähtevät kuitenkin? Toinen kysymykseni koskee piilareita. Voiko niitä käyttää hoidon aikana, vai kuivuvatko silmät liikaa? Minulla ei ole ollut vuosiin enää sankalaseja, joten joudun sitten hankkimaan, jos piilareita ei voi käyttää.

Samassa veneessä ollaan, tuntuu hyvältä tällainen vertaistukiverkko.
T.EllaM
EllaM | 19.6.2007 klo 12:38:52