Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Munasarjasyövästä: leikkaus, lapsihaaveet ja uusiutumisriski
Suurkiitokset kaikille vastanneille!Aikaa siitä, kun kaikki alkoi, on nyt vähän reilu 5 viikkoa ja diagnoosikin on tällä välin varmentunut. Minun tapauksessani kävi onnellisesti - munasarjasyöpäpotilaana vietiin leikkaukseen ja palasin sieltä "vain" borderline-tapauksena.
Suurempi toisessa munasarjassa kasvanut 10 cm kasvain osoittautui hyvälaatuiseksi (joskin siinä oli jonkin verran asteittaisia solumuutoksia huonompaan suuntaan, mutta koska kasvaimen vaurioittama munasarja jouduttiin poistamaan kokonaan, tällä ei kuulemma ole käytännön merkitystä).
Pienempi 4 cm kasvain, jota ennen leikkausta epäiltiin endometriseksi kystaksi (ja joka ei herättänyt juurikaan kiinnostusta kenenkään lääkärin silmissä – kaikki keskittyivät vain suureen kasvaimeen), osoittautui kuitenkin tämän tarinan “pahikseksi” eli borderline-kasvaimeksi. Onneksi kasvain oli kuitenkin kooltaan sen verran pieni, että ko. munasarjaa saatiin säästettyä jonkin verran - toiveita omista biologisista lapsista ei siis vielä toistaiseksi ole tarvinnut haudata.
Olen luonnollisesti suunnattoman helpottunut vaihtuneesta diagnoosista ja säästyneestä munasarjasta, mutta samalla tunnen avuttomuutta ja huonoa omaatuntoa siitä, että niin monella asiat ovat paljon huonommin...
Koska itse koin netin ja täällä olevat vertaiskertomukset erittäin tärkeiksi leikkausta epätietoisuuden vallassa odotellessani, vastaan itse omaan viestiini ja kysymyksiini omien kokemusteni pohjalta. Jos vaikka joku kaltaiseni löytäisi vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin…
Tauti todettiin siis heinäkuun alussa ja siitä jo 2,5 viikon päästä makasin leikkurin pöydällä (Naistenklinikka). Siinä välissä minulta oli ehditty ottaa tt-kuvat (jossa kasvaimia ei näkynyt ultrassakin todettua kahta enempää) sekä verikokeet (CA125-arvoni oli 650). Leikkausta seuraavalla viikolla, tasan 4 viikkoa kasvainten toteamisesta, sain kuulla lopullisen patologin tutkimuksen tulokset. Näin jälkikäteen tuntuu, että koko 4 viikkoa on kulunut kuin sumussa. Olen puhunut tilanteestani avoimesti töissä ja kavereille, joka minun kohdallani oli keino selvitä ja jaksaa. Lisäksi yritin pitää pään kasassa leikkausta edeltävällä viikolla tekemällä kaikenlaista hauskaa - lähdin mm. mieheni parin päivän työmatkalle mukaan seuraneidiksi.
Leikkaus itsessään sujui kohdallani erittäin hyvin. Vatsaan tehtiin 10-15 cm pitkittäinsviilto, navasta alaspäin. Kivunlievityksenä minulla oli epiduraalikatetri (otettiin pois1,5 vrk leikkauksen jälkeen, toimi hyvin eikä “asentaminenkaan sattunut”) sekä ensimmäisen päivän ajan katetri (vessakäyntejä ei tarvinnut yrittääkään). Lisäksi minulla oli dreeni, eli vatsan läpi viety putki, jota pitkin vatsaonteloon kertyneet nesteet ja eritteet saatiin ulos (paikoillaan pari päivää, sekin aika ällön oloinen viritys, jonka poisottaminen ei sattunut, mutta tuntui muutaman sekuntin aika inhalta).
Haava oli suljettu hakasilla, jotka paperiniittiä muistuttavasta metallisen karkeasta ulkonäöstään huolimatta olivat erittäin toimiva juttu (iho ei tarttunut niihin lainkaan kiinni kuten minulle on joskus käynyt ompeleiden kanssa) ja poisottaminenkaan ei tuntunut miltään.
Leikkauksen jälkeen vain olla möllötin loppupäivän, väsytti kovasti ja alkuun oli hivenen pöhnäinen olo. Seuraavana päivänä minua tultiinkin jo kiskomaan jalkeille. Muutaman treenikerran jälkeen pääsin hoitajien avustuksella ylös ja sen jälkeen liikkuminen itse vessaan ja pois sujui suht hyvin. Toisena aamuna otin rollaattorin alle ja ajelin sillä pitkin käytäviä, eläen toivossa, että pieni liikunta auttaisi suolentoiminnan käynnistämisessä (kyllä, se urakka olikin sitten yllättävän suuri haaste ja olo oli varsin epämiellyttävä ilman kertyessä vatsaan…).
Kolmen vuorokauden päästä leikkauksesta (ja suolentoiminnan käynnistyttyä) pääsin kotiin. Käpyttelin hissukseen kotipihalla heti alusta alkaen. Pienten portaiden nousu, auton kyydissä istuminen ja verkkainen kävely onnistuivat kotiintultua kohtalaisen hyvin – yölliset vessareissut umpiunesta herättyä olivat sen sijaan hivenen haasteellisempia, mutta eivät mahdottomia nekään.
Viikko leikkauksesta pystyin jo itse ajamaan autoa ja kävelemään suht normaalin näköisesti, mikä ihmetytti itseäni kovasti. Samalla lopetin myös särkylääkkeet. Ei voi kuin ihmetellä, miten suuri leikkaushaava voikaan olla yhtä kivuton kuin mitä minulla oli! Toki raskaat nostelut ja äkkinäiset liikkeet sekä haavakohtaa puristavat/hankaavat asusteet eivät kuuluneet (eivätkä vieläkään kuulu) kuvaan.
Leikkauksen jälkihoitona pistän joka päivä Fragmin-injektion, joka estää veritulppien syntymisen. Pistäminen sujuu hyvin ja piikkikammoisena ihmisenä olen erittäin ylpeä siitä, että pystyn hoitamaan toimenpiteet ihan itse! Vielä muutama pistos jäljellä ja sen jälkeen sekin kuuri on loppu.
Kaikkiaan sain sairaslomaa 4,5 viikkoa. Mitään jatkolääkitystä (sytoja tai hormoneita) minulle ei määrätty – leikkaus riittää näillä näkymin. Seuraava kontrollikäynti on noin kolmen kuukauden päässä ja toivon, että kontrollit jatkuvat senkin jälkeen tiuhoina. Kovasti rauhoittaa tietää, että olen seurannassa ja jos kasvain meinaisi uusia (riski muutaman prosentin luokkaa), niin siihen päästään puuttumaan heti.
Tällainen oli minun tarinani. Kaikki tapahtui niin vauhdikkaalla aikataululla etten oikein edes ehtinyt tajuamaan tilannetta kunnolla ennenkuin leikkaus oli ohi ja kuviteltua parempi diagnoosi oli varmistunut. Ehkä parempi niin...
Toivotan kaikille teille kanssasisarille hyvää kesän jatkoa. Voimia ja auringonpaistetta sydämiin, ulkona olevasta kovin syksyisestä kelistä huolimatta!
- Re: Munasarjasyövästä: leikkaus, lapsihaaveet ja uusiutumisriskipäivi76