Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ei niin hyviä uutisia.

Hei Terhikikki

Voimahalaus sinulle, Siskoseni.

Oma diagnoosini ja leikkaukseni on jo puolentoista vuoden takaa.
Sinun tunnelmasi ja hätäsi kosketti minua.

Minulta poistettiin 5.5. cm möllykkä, Gradus III, ärhäkkä, ja kainaloon levinnyt, ES+++. Pr ++. Her2-
Identtinen hoito sinun kanssa.

Kaikki meni hyvin.
Uskon, että niin sinullakin menee, eteen tulee niin vastoinkäymisiä kuin voittoja.
Sisältään löytää yllättäviäkin vahvuuksia. lähipiiristä samoin.

Et olisi voinut varautua mitenkään tähän, puun takaa tämä tulee meille kaikille.
Mitään mitä teit, tai et tehnyt, ei vaikuta.
Näin vain on.
Päästä siitä irti, niin voimat riittävät siihen, mihin niitä tarvitset, oman elämäsi elämiseen.

Nitistä se terroristi!
Kroppasi on sinun, eikä kuulu syövälle!
Taistele omasi puolesta!
Taistele kaiken sen puolesta, mikä elämässäs on hyvää, ja voi miten paljon hyvää sinulla onkaan =)

Katso kaikkea sitä hyväää, vedä sitä sisääsi joka henkäyksellä, ja päätä, että se on sinun ELÄMÄÄSI, ja kaikki mitä nyt tapahtuu, on vain välivaihe!

Kaikenlaista ikävää on tiedossa lähikuukausina, mutta itse yllätyin siitä, että odotin kaiken olevan pahempaam / ikävämpää / inhottavampaa kun se sitten olikaan.
Ota vastaan pienetkin voitot suurina, kun niita eteen tulee.
Kun tulin kyynelsilmin kotiin kampaajalta, joka oli leikannut harvenevat hapseni millin sängelle, sanoi rakas mieheni ihailevasti:
"enpä ole huomannutt ennen, kuinka kaunis pääs sulla on!"
Päätin olevani Nefertiti!

Luota hoitajiisi, ja kysy kaikesta avoimesti.
Hae tukea vertaisistasi, meitä on paljon, ja jakaminen on voimaa.
Anna tunteiden tulla, älä ole turhan reipas, sillä itku puhdistaa.Sure, kun sen aika on, mutta älä sulje iloa ulkopuolelle.
Huumori pelastaa päivän =)


Etsi ja löydä itsellesi sopiva tapa olla päivästä päivään.
Itse halusin olla ulkona, ja tein pikku lenkkejä, ja makasin mökkimme laiturilla ristikkolehden kanssa herukkamehua siemaillen, ja radiota kuunnellen.
Minulla on stressaava työ, ja ensi kertaa päästin siitä irti kuukausiksi. Ainutlaatuinen tilaisuus sekin!

Sain myös apua (pahoinvointiin, väsymykseen) vaihtoehtoiselta puolelta, kävin akupunktiossa ja otsonihoidossa. Mieti, olisiko joku tällainen sinulle sopivaa. Moni sanoi minulle että humpuukia on, tai plaseboa. Aivan sama minulle, jos siitä apua on!
Muutin ruokailutottumuksiani, vaikkka en radikaalisti, niin kuitenkin pysyvästi.

Annoin luvan itselleni olla numero 1, ja miehelleni ja jo aikuiselle pojalleni uuden roolin vastuunkantajina.

Ystävät ja sukulaiset tarjosivat apuaan, ja otin sen vastaan kiitollisena, ja opin myös pyytämään apua.
Siinä opin senkin, että läheisilleni oli iloa antaa minulle, ei vain minun antta heille. Olen onnekas ja rikas ihminen, niin ihana lähipiiri minulla on:
Nyt olen viisaampi, ja nöyrempi tämänkin suhteen.

Syopä ottaa, mutta Elämä antaa.
Saatat vielä yllättyäkin, ja iloisesti =)

Voimia ja jaksamist syksyyn ja tuleviin koitoksiin Terhikki!
Kyllä sinä jaksat, ja pärjäät.

Valoa kohti,

Maiden























MarryMaiden | 8.9.2012 klo 22:42:57