Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Onkohan minulla syöpä?

Re: Rintasyövän oireet...

Hei Ellustiina

Odottaminen on tuskallista, tiedän... Oma tarinani alkoi joulukuussa 2006, kun ensimmäisen kerran epäilin, että oikeassa rinnassani ei kaikki ole kohdallaan. Nukuin paljon oikealla kyljelläni silloin, ja rinta oli aina kipeä, varsinkin aamulla kun heräsin. Olin löytävinäni kyhmyn rinnasta, joka aina oli ollut kovempi kuin toinen ja muutenkin selvästi tiiviimpi ja pienemmän kokoinen kuin vasen.

Kävin siis gynekologilla ja pyysin tunnustelemaan rintojani, joista hän ei silloin löytänyt mielestään mitään erityistä. Hänen mielestään rinnassani oli hormonaalista pinkeyttä, joten tyydyin siihen vastaukseen, koska rintani olivat juuri sellaiset aina kuukautisten alla. Lähdin siis uuden e-pillerireseptin kanssa kotiin, tyytyväisenä lääkärin vastaukseen, vaikka edelleenkin löysin itse rinnastani sen ns. herneen. Enhän millään voinut uskoa, että rintasyöpä olisi ollut _minulla_.

Meni sitten joitakin kuukautisia, ja jäin odottamaan pillereiden sivuoireita. Niitä tulikin, mutta oikea rinta oli koko ajan kipeämpi kuin toinen, ja keväällä 2007 rinta alkoi muuttua silmissä ja kipu poksahteli kuin noitapilli ampuen kivuliaita nuoliaan kainaloon. Vapunaaton vielä tuskailin, mutta päätin mieheni rohkaisemana soittaa lääkäriin ja pyytää ensimmäisen peruutusajan, jonka saan, että saisin lähetteen joko mammoon taikka ultraan. Ja niin sitten kävin mammografiassa ja ultraäänessä helatorstain aattona 2007.

Tutkimuksen tehnyt radiologi oli hiljainen ja tutki oikeaa rintaani pitkään. Siitä tiesin, että pahimmat pelkoni olivat osoittautumassa todeksi. Hän kysyikin, olinko suunnitellut lähiajoiksi jotakin erityistä. Minun pitäisi tulla ylihuomenna paksuneulanäytteeseen ja varautua leikkaukseen, sillä jo radiologisen tutkimuksen perusteella löytyi invasiivinen karsinooma sekä tartuntaepäiltyjä imusolmukkeita kainalosta.

Seuraava viikko olikin mylläkkää, kun järjestelin asioita leikkausta varten, sillä kuvittelepa, jo viikon kuluttua neulanäytteestä rinta ja imusolmukkeet oli otettu pois!!! Mutta millään lailla en murehtinut sitä, että olin menettänyt rintani, koska oikeasti en tuntenut koko rintaa enää omakseni. Se oli hyvin pienen ajan sisällä muuttunut muukalaiseksi, josta halusin päästä mahdollisimman pian eroon.

Joten tässä sitä nyt sitten ollaan. Hoidot ovat takana ja harrastan samoja asioita kuin ennen. Mistään en siis ole joutunut luopumaan muusta kuin rinnastani ja kainalon imusolmukkeista, sekä siitä illuusiosta että olen terve kuin pukki. No, tämä on kyllä liioittelua, koska taipumus diabetekseen on suvussani vahva, mutta jotenkin olin siihen asti selvinnyt ilmaan mitään pitkäaikaissairautta. Aikahan sen näyttää, oliko vierailuni syöpätautien osastolle ainoa laatuaan, mutta nyt eletään tätä päivää ja jatketaan elämää ennusteista riippumatta.

T. Karhutar
Karhutar | 24.9.2008 klo 13:47:07