Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: pelottaa

Hei!

Sinulla on hyvin raskas vaihe elämässäsi...läheisen kuolemaan ei voi valmistautua, emme voi tietää, kuinka kauan kukin täällä kanssamme on. Vaikka suru puskee pintaan, niin yritä nauttia kaikista hetkistä äitisi kanssa. Myös heikot hetket on sallittuja! Suru on niin yksilöllinen asia, kaikki käsittelee sitä omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa...jotenkin päivät vain menevät eteenpäin, ja sitä ei edes tiedä kuinka vahva on kuin vasta pakon edessä...minusta itsestänikin tuntuu vielä, että suruprosessini on aivan kesken, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi myös oppinut nauttimaan asioista kaiken ikävän keskellä. Äidin sairauden kanssa eläminen useamman vuoden ajan opetti, että pitää nauttia joka hetkestä. Nykyään lähes ahdistaa, jos ihmiset eivät näe kuinka onnellisia ovat, eivätkä osaa nauttia siitä. Ikinä kun ei tiedä viimeistä hetkeään...olin pari vuotta sitten sinun ikäiseni, kun äitini nukkui pois. Vaikka vielä itkettää, ja tiedän, ettei ikävä ikinä häviä, tiedän ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa. Selviät niin kuin minäkin olen selvinnyt! Huomaan, että myös sinä huolehdit paljon muiden läheistesi jaksamisesta..olen itse samanlainen. Luulen sen tehneen tästä minulle vielä paljon rankempaa, mutten osaa olla muutenkaan.

Teillä voi olla vielä monen monta päivää edessä äitisi kanssa! Juttele äitisi kanssa, mene hänen jaksamisensa mukaan. Äidillesi merkitsee varmasti paljon ihan se, että joku on vierellä pitämässä kädestä kiinni. Hän tietää, kuinka paljon rakastat häntä, ja taistelee varmasti niin paljon kuin mahdollista. Voimia sinulle! <3
violet | 7.4.2009 klo 00:52:01