Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: pelottaa
Hei!Olen juuri käymässä läpi samankaltaista prosessia, (erittäin läheisen ihmisen menetys levinneen syövän takia) ja minusta on toisaalta myös hyvä ja tärkeätä, että osaat huolestua ja huolehtia, sekä itsestäsi että muista.
Kuolemaan on äärimmäisen vaikea valmistautua, vaikka se olisikin tavallaan jo tiedossa... Läheisen ja rakkaan ihmisen kohdalla se tulee todella yllättäin kaikesta huolimatta!
Suru on pitkää ja raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa ajan myötä se myös muuttaa muotoaan. Suru, joka sinulla on jäljellä jonkun ajan kuluttua, on jo hieman erilaista kuin mitä se on nyt tai kuoleman hetkellä. Muisto äidistäsi säilyy ikuisesti sydämessäsi, mutta päivä kerrallaan suru hälvenee, muuttuu kaipaukseksi ja ikäväksi. Jokainen ihminen kokee ja työstää suruprosessia eri tavalla, mutta äärimmäisen tärkeää on se, että pystyt siitä puhumaan läheistesi kanssa. Jos huomaat surun lisäksi muitakin oireita, koulusi/työpaikkasi terveydenhoitaja tai lääkäri osaa ohjata sinua ammattiauttajalle eteenpäin.
Läheisten menettämisestä.. Menettämisen pelko on ymmärrettävää varsinkin tuossa tilanteessa, ja tuota pelkoa voi esiintyä myös niillä, jotka eivät vielä ole ketään menettäneet.
Kaikilla ihmisillä on joitakin huolia, mutta hyvässä, rakkauteen ja aitoon välittämiseen perustuvassa parisuhteessa myös vaikeat asiat pystytään usein käymään yhdessä läpi. Ole rohkea ja puhu hänelle, tunteiden osoittaminen ja näyttäminen kertoo hänelle paljon enemmän kuin se, jos vetäydyt kuoreesi. Onko poikaystävälläsi hyvät välit äitisi kanssa, oletteko keskustelleet asiasta, sureeko hänkin menetystä?
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta puhuminen auttaa aina... Joten toivon, että jaksat olla avoin surusi keskelläkin. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka pystyvät auttamaan sinua kuuntelemalla.
Pelko, avuttomuuden tunne, suurtakin suurempi suru ja ahdistus ovat normaaleja reaktioita! Olet rohkea, kun uskallat tännekin kirjoittaa ja hakea vertaistukea. Ole myös rohkea kotona - osoita rakkauttasi läheisillesi ja kerro heille, kuinka paljon välität heistä.
Voimia ja jaksamista toivotan Sinulle oikein paljon!
Ja muista - sinun ei tarvitse koskaan unohtaa äitiäsi, mutta suru varmasti muuttuu ja ehkä joiltakin osin häviääkin ajan myötä! Et varmaankaan joudu ikuisesti olemaan musertunut ja onneton.
- pelottaaminea_
- Re: pelottaasaga
- Re: pelottaasara33
- Re: pelottaaminea_
- Re: pelottaaviolet
- Re: pelottaa-maikki1-
- Re: pelottaa-maikki1-
- Re: pelottaaminea_
- Re: pelottaa-maikki1-
- Re: pelottaaTulenliekki
- Re: pelottaakevätuni
- Re: pelottaasutinah