Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti on poissa

Itse en vielä ole omaa äitiäni menettänyt lopullisesti...ja siltikin jo olen. Se voimakas, viisas ja kaikesta huolehtiva äiti on jo poissa. Tilalla on kärsivä, pois haluava, luovuttanut, apua kaipaava pieni äitini. Kuten hän itse sanoi kun päätäni silitti; " Minun pieni tyttöni..nyt minä olen sinun pieni tyttösi..voi sinua raasua."
Äitini kysyi minulta "Miksi?"...luoja kun tietäisin! Miksi hyvä ihminen joutuu kärsimään moisia tuskia?! Itse en usko kirkkoihin tai kuviin, mutta uskon kaikkea pyörittävään rakkauteen. Olisi kamala ajatella ettei meidän elämällä olisi oikeasti tarkoitusta (sekinhän on mahdollista, mutta liian kauhea vaihtoehto). Itselleni olen selittänyt, että nuo enkeli-ihmiset, jotka joutuvat kärsimään kohtuuttomasti, ovatkin täällä opettamassa meille muille jotain. Tarkoitus on opettaa meille miten elämää eletään oikein, kunhan vain avaamme silmämme ja kuuntelemme mitä elämä meille haluaa kertoa...se on vaikeaa, mutta surun oikein elämisen kautta sekin meille avautuu.

Enpä tiedä avautuko nuo mietteeni teille muille sureville, mutta pää pointti oli se etten usko tuskan ja surun olevan mielivaltaista...kaikella on tarkoituksensa. Sen olen jo oppinut elämäni aikana. Koittakaa jaksaa surunne keskellä.
kaamos | 17.12.2007 klo 23:08:00