Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti on poissa

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille viesteistä. Lohduttaa valtavasti, kun tietää että ei ole yksin surunsa kanssa ja on muitakin, jotka pystyvät samaistumaan näihin tunteisiin. Kun äiti kuoli alkoi ikävä. Se seuraa kaikkialle, mutta on jo hiukan muuttanut muotoaan raastavasta tuskasta tunteeksi, että äiti elää ajatuksissani ja elämässäni koko ajan mukana.

Olimme äidin kanssa läheisiä varsinkin tämän syksyn aikana ja näimme lähes päivittäin. Kuoleman jälkeen koin tarpeen saatella äitiä viimeiselle matkalle ja kävin katsomassa häntä useamman kerran. Miten kaunis hän olikaan, minun oma äitini! Sain pukea äidille vaatteet, olla läsnä ja jutella ajatuksia. Hautajaisista tuli äidin näköiset ja koen tärkeänä, että hän olisi niistä pitänyt.

Hautajaisia raskaampana koin tuhkauksen, joka oli eilen. Se konkretisoi, että äidin maallinen jäännös on lopullisesti muuttanut olomuotoaan.

Ystävät ovat olleet ihanasti läsnä ja tuntuu tärkeältä, että ei ole jäänyt yksin. Mitä fraseologiaa- mutta silti niin totta, sen varmasti tuntee jokainen, joka on kohdannut Suuren Surun. Muutama ystävä ja tuttu ovat kertoneet useamman läheisensä menettäneen kokeneen, että poisnukkunut on jollakin tavalla läsnä, hahmona tai ilmiöinä. Isänikin kokee näin ja toisaalta ajatus pelottaa minua, en tiedä miten siihen suhtautuisin. Haluaisin niin kovasti tietää, että äiti on päässyt perille taivaaseen.

Joulunaika on raskas- voimia teille kaikille sureville!
Elina | 20.12.2007 klo 00:28:40