Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti on poissa

Minunkin äitini kuoli vajaa 3 kk sitten levinneeseen rintasyöpään. Ikävä on vielä kova, ja näin joulun lähetessä kaipaus vain suurenee. Isänikin kuoli keväällä, joten on ensimmäinen joulu ilman kumpaakaan vanhempaa. Kuinkahan siitä selviää. Jo pelkästään joululaulun kuuleminen saa kyyneleet silmiin. Isän ikävä alkaa jo helpottamaan, mutta äitiä vielä ikävöin, niin moni asia muistuttaa hänestä: kudotut seinävaatteet, matot, äidin kirjoittama hillopurkin etiketti jne. Ja vaikka molemmat olivat jo aika iäkkäitä, niin silti heitä ei olisi vielä antanut pois, niin rakkaita molemmat. Toivon mukaan vielä nähdään Taivaan kodissa, sillä toivolla jaksan.

Eräässä kuolinilmoituksessa oli kaunis värssy:

Kiitos, Äiti elämästä
päivistä ja öistäkin.
Sua muistan tämän tästä,
muistan milloin mistäkin.
Jos en aina ollutkaan
rauhaisa ja tyyni,
sinä olit, kestit vaan;
ymmärsit kai syyni.
Kiitos, Äiti kyynelistä.
Niiltä opin katsomaan.
Rakkaus on näkemistä.
Ja sinut näen uudestaan.
orpo | 11.12.2007 klo 16:34:39