Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: miten kestää äitini viimeiset ajat?

Tuntuu vähän samalta kuin Emmystä, tuntuu että tiedän aika hyvin mitä käyt läpi ja niin paljon olisi sanottavaa...mutta tekstiä ei vaan oikein saa ulos. Hyvä, että käyt ammattiauttajan puheilla. Niin tein minäkin, vaikka ehdin tavata hänet vain pari kertaa ennen Äidin kuolemaa. Ehdimme tietää Äidin syövästä vain muutaman viikon. Meilläkään Äiti ei halunnut puhua syövästä eikä lähestyvästä kuolemasta. Minulla oli pakottava tarvea puhua. Ihan muutaman sanan vaihdoimme. Mutta kirjoitin Äidilleni kirjeen. Kerroin siinä miten tunnen. Voisitko sinä kirjoittaa Äidillesi? Jos kasvokkain puhuminen pelottaa tai tuntuu vaikealle, saattaa olla helpompi kirjoittaa. Kirjoitin Äidin kuoltua pitkään myös päiväkirjaa, se auttoi. Nyt en ole pitkään aikaan uskaltanut sitä lukea, niin täynnä se on tuskaa, ahdistusta, hätää! Luulin, että elämäni loppuu Äidin kuolemaan. Ja oikeastaan se loppuikin. Tuntuu, kuin eläisin nyt toista elämää. Ja vaikka ikävöin ja suren, tässä "uudessa" elämässäkin on paljon hyvää. Äidin kuoleman jälkeen syntyi ihana kuopuksemme. Tietysti toivon, että Äiti olisi nähnyt hänetkin...mutta...Täytyy yrittää olla Onnellinen siitä mitä on. Vaikket ehkä nyt uskokaan, elämällä on taatusti Sinulle vielä paljon hyvää tarjolla. Tämä palsta on ollut pelastus. Älä jää yksin! Vaikka kukaan meistä ei voi kamalaa tilannettasi muuttaa, voit ainakin jakaa tuskaasi täällä. Toivon Sinulle ja Äidillesi Voimia!
surusyksy | 7.2.2007 klo 20:37:25