Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: katkeruus ei helpota

Näin se näköjään on. Minullakin oli eilen juhannusaattona 4 lastenlasta ja viisi aikuista ympärilläni, vaan kun katsoin kuvaa jonka vierellä edelleen palaa kynttilä ja valkoiset ja punaiset ruusut loistavat,NIIN tunsin ylipääsemättömän katkeruuden, MIKSI SINÄ, eikä joku muu. Yksinäisyyden tunne oli käsin kosketeltava ja kuljin kuin sumussa ja kuulin jostain kaukaa lastenlasten jutut kun he kutsuivat mammaa.
Tänään yritän jälleen ajatella niin sanotusti järjellä, kun lapsesi ja lapsenlapsesi saapuvat "varamamman" luokse ja yritän saada kaiken sen hellyyden ja rakkauden jota olisit heille suonut välitettyä vaikka viimeisillä voimillani heille.
Kertoihan nuorin lapsenlapsistasi, että olet muuttanut enkelien kanssa taivaaseen ja katselet sieltä onko hän kiltti ja halaako varamamma tarpeeksi paljon. Päivät menevät ja pian taas vaihtuu kuukaudet, mutta Sinua emme takaisin saa. Ainoa lohtumme on muistot ja ajatukset siitä, että tuskasi ovat poissa. Meillä kaikilla on niin IKÄVÄ.(53 päivää aikaa kulunut)
Voimia ja jaksamista kaikille. Pikkusisko
muistot | 24.6.2006 klo 12:11:17