Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: katkeruus ei helpota

viime kesänä ja syksyllä minusta tuntui että tästä tuskasta ei koskaan pääse. en voinut mitenkään ymmärtää että minun rakas äitini olisi kuollut. järjellä tiesin että niin on sisimmissäni toivoin kaiken olevan unta pahaa unta. siihen liittyi niin paljon tunteita, avottomuus oli päällimmäisenä, minä en selviä ja kuitenkin nyt siitä on kohta vuosi jaksan elää. elämä ei ole samaa mutta äitin rakkaus on kantanut minua, aivan kuin hän tavallaan jostain katsoisi minua, aivan kuin hän olisi iloinen että nyt minun elämäni on tasapainossa ja voin hyvin. tunteet on hyvä käydä läpi vaikka välillä tuntuukin että mikään ei helpota ja tuska repii. kyllä kun aikaa kuluu niin helpottaa. kirjoitin päiväkirjaan kaikki tunteeni ja nyt huomasin olen päässyt eteenpäin.
susie | 11.6.2006 klo 17:57:43