Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

onko suhtautumisenne kuolemaan muuttunut?

Hei,
Onko teidän suhtautumisenne kuolemaan muuttunut sen jälkeen, kun olette menettäneet rakkaanne? Minä tajusin tänään, etten enää (ainakaan tällä hetkellä!) pelkää omaa kuolemaa kuten ennen. En ole erityisen uskonnollinen, mutta ajattelen kuitenkin, että jotain suurempaa on oltava olemassa. Tsunamikatastrofin jälkeen ajattelin kuolemaa paljon. Minulle tuli vahva usko siitä, että kuoleman jälkeen on olemassa jonkinlainen henkinen yhteys jossain toisessa olomuodossa, jota emme voi nyt tässä elämässä käsittää. Äidin kuoleman jälkeen olen ollut melko eksyksissä mietteineni. Lapsille puhutaan, että mummi on taivaassa enkelinä. Mieheni uskoo, että elämä päättyy kuolemaan, se on siinä ja piste. Minä en halua niin uskoa. Onko se vain sitä, ettei halua kuoleman loppullisuuteen uskoa vai mitä? Kaipaan äitiä ja suren kovasti. Välillä on kuitenkin tunne, että äiti on jotenkin yhä lähellä. Vai johtuuko se vain siitä, että kuolemasta on vasta 6 kk, muistot ovat vielä niin tuoreita? Haluan kuitenkin uskoa, että äiti on yhä jossain, ja vielä me jossain muodossa olemme yhdessä. Haluan uskoa niin, koska se suo lohdutusta, ja se kai surevalle suotakoon? Hyppii tämä teksti, ajatukset harhailevat ja muisti pätkii, surun aikaan saamaa sekin? En siis enää pelkää omaa kuolemaani kuten ennen, ajattelen, että siellä jossain on äiti minua odottamassa. Totta kai pelkään sitä, että jos nyt kuolisin miten pienet lapseni pärjäisivät, ja miten mieheni jaksaisi. Toivon saavani elää pitkän hyvän elämän. Läheisteni kuolemaa sitä vastoin pelkään ajoittain lähes hysteerisesti. Kun tiedän, miten kipeää rakkaan äidin kuolema tekee, menen lähes suunniltani ajatellessani että joku lapsistani tai mieheni kuolisi. Tiedän, että pitäisi vain elää päivä kerrallaan, mutta välillä eläminen pelottaa, kun pelkää mitä pahaa seuraava päivä voi tuoda tullessaan.
Tulipahan taas paljon tekstiä...Olisi kiva kuulla teidän muiden mietteitä tästä asiasta.
Voimia!
surusyksy | 10.3.2006 klo 20:41:23