Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Rakas äitini
Huomenta.Kevät10: Otan syvästi osaa suruusi. Todella rankkoja kokemuksia sinulle onkin elämässäsi tapahtunut, joten reaktiosi on täysin ymmärrettävä. Nuo vihantunteet ovat aivan luonnollisia, koska elämä on todella epäoikeudenmukaista. Hyvä, että niistä olet pystynyt täällä kertomaan. Ne kuuluvat asiaan.
Kirjoituksesi kosketti minua, koska se muistutti tosi paljon äitini tarinaa. Olen kertonut siitä tarkemmin tuolla naisten syövät ja saattohoito-osioissa.
Äitini kuoli 13 päivää sitten pitkälle edenneeseen kohtusyöpään. Oloni on todella epätodellinen ja outo, vaikka välillä on parempia päiviä. Eilen menin takaisin töihin, olen lähihoitaja ja selvisin ekasta työpäivästä. Itse asiassa se oli hyvin terapeuttista. Mä kerroin heti ihan suoraan tilanteestani tiimille sekä asukkaille. Nimittäin kun teen hoitotyötä vanhusten kanssa pitkäaikaishoito-osastolla, niin herkkiä hetkiä voi tulla ja jokin asia voi muistuttaa minua äidistäni. Toisaalta työmotivaationi ja uranvalintani on vahvistunut ja selkiytynyt äidin kuoleman jälkeen.
Kuvailemasi tunteet ovat olleet minullekin tuttuja. Minunkin äitini oli jo valmis lähtemään, kun oli todella sairas ne viimeiset kuukaudet. Hänellä syöpä uusi noin vuoden ns. terveen ajan jälkeen. Hän oli kotona lähestulkoon loppuun asti, mutta viimeiset kaksi viikkoa sairaalassa saattohoidossa. Ennen hänen kuolemaansa kävin hänen luonaan sairaalassa neljänä päivänä, päivää ennen kuolemaansa olin siellä monta tuntia isäni ja mieheni kanssa. Minäkin halusin nähdä äidin. Hän oli itse pyytänyt hoitajaa soittamaan ja meitä tulemaan. Äitini itse sanoi kaksi päivää ennen kuolemaansa, kun hänet oli siirretty omaan huoneeseen, että tämä taitaa olla nyt se viimeinen osoite. Hän sanoi myös, että isäni oli nähnyt sen kaiken ja että ajatelkaa, että se on myös suuri helpotus. Olihan se suuri helpotus, vaikka päällimmäinen tunne suru ja ikävä. Minustakin stressaavinta aikaa oli juuri se aika ennen äidin kuolemaa. Tuntui pahalta seurata sivusta sitä, kun hän kärsi ja kuihtui pois. Kun läheinen ja rakas ihminen kärsii, niin kyllä se vaikuttaa omaan mielialaan.
Mä menin kyllä henkisesti ihan lukkoon pariksi kuukaudeksi ennen äitini kuolemaa. En jaksanut enkä pystynyt puhumaan asiasta kenellekään ja tein hiljaista surutyötä. En jaksanut tehdä töitä, en jaksanut tavata ystäviäni enkä edes kirjoittaa tänne. Suosittelen silti asiasta puhumista, joko täällä tai jossain muualla, koska se auttaa. Mä olen nyt ruvennut vaan puhumaan siitä joka paikassa aina kun asia nousee esille luontevasti. Eka kerta on vaikein eikä siitä alussa pystynyt puhumaan itkemättä. Jokainen kerta on helpompi kuin edellinen.
Itse olen ainoa lapsi, joten minulla ei ole sisaruksia keiden kanssa jakaisin suruni. Jaan sen kyllä isäni ja mieheni kanssa. Kuitenkin minulla on hyviä ystäviä ja sukulaisia äidin puolelta, jotka tietävät asiasta. Eihän kukaan täysin tietysti äitiäni korvaa, mutta uskon, että hänen tilalleen tulee muita rinnallakulkijoita ja kuuntelijoita. On tullut jo, esim. näiden keskustelusivustojen kautta.
Minullakin oli vihantunteita ja pettymystä siinä vaiheessa, kun selvisi, että hoidot eivät enää tehonneet ja äitini kunto vain huononi. Olin niin vihainen siksi, ettei hän hoidoista huolimatta parantunut. Nyt olen vielä liian surullinen ollakseni vihainen, mutta luultavasti nekin nousevat vielä uudelleen pintaan jossain vaiheessa. Olen ollut enimmäkseen vihainen sairaudelle syöpä, koska se on niin salakavala ja äidilläni pitkälle edennyt aggressiivinen muoto jo silloin, kun se hänellä todettiin.
Jaksamista sinulle ja yritä pitää huolta omasta jaksamisestasi kaikesta huolimatta. Kannattaa tehdä sellaisia asioita, joista tykkäät ja joista saat lohtua. Oli se mitä hyvänsä. Jokainen käsittelee tätä menetystä omalla tavallaan ja aikataulullaan, joten mitään yhtä reseptiä tähän surutyöhön ei ole.
- Rakas äitinikevät 2010
- Re: Rakas äitiniheidi77
- Re: Rakas äitiniystävänsä menettänyt
- Re: Rakas äitinisutinah
- Re: Rakas äitiniystävänsä menettänyt
- Re: Rakas äitiniSiipi maassa
- Re: Rakas äitinikevät 2010
- Re: Rakas äitiniSiipi maassa