Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mietteitä...

Täällä on paljon äitinsä menettäneitä naisia.
Se on kova paikka, kun läheisin tukija ja ymmärtäjä on poissa.
Mietin tuossa, että se on niin, ettei äitiä tai äidin roolia elämässä voi (yrittää) korvata millään muulla ihmissuhteella. Ei ole toista, joka olisi tuntenut sinut vauvasta asti ja joka olisi sinua sisällään kantanut. Joku joka ajattelisi aina mitä sinulle kuuluu...

En tiedä voiko ihminen miten omaa kuolemaansa määrätä, mutta ainakin minun äitini kuolema meni jälkeenpäin ajatellen aika "käsikirjoituksen" mukaan. Hän oli varmasti myös kovasti huolissaan minusta nuorimpana.
Jo useaa kuukautta aikaisemmin ollessaan vielä paremmassa kunnossa hän ilmoitti (en halua tässä kertoa tarkemmin) minulle milloin viimeiset hetket tulevat olemaan käsillä.

Ja viimeistä kertaa nähdessämme hän huolehti kovasti omista asioistaan (mm. sairaalassa olevista vaatteista), jolloin kerroin ettei hänen tarvitse enää huolehtia mistään koska me huolehditaan kaikesta. Tästä hän sitten rauhoittui.
Ja 12 h myöhemmin hän kuoli.
Uskon myös siihen, että hän oli luonani läsnä vielä sen jälkeen kun lähdin sairaalasta viimeistä kertaa. Koirani oli tuon viimeisen illan ihan vauhkona ja levoton, ja uskoo ken tahtoo, mutta minä uskon että hän oli silloin osittain jo poissa ja läsnä minun kanssani.
Kuolinhetkellä olimme kyllä vielä hänen luonaan kaikki, mutta en usko että äiti oli silloin enää itse juurikaan läsnä.
Minusta tilanne ei kyllä missään vaiheessa ollut pelottava, mitä toiset ihmiset ovat joskus ihmetelleet.
Isla | 5.7.2007 klo 15:10:30