Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mietteitä...

Olet varmasti toiminut juuri niin kuin sinulle on parhaiten sopinut. Varmasti jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan ja juuri silloin kun siihen on valmis. Minulla on yhä hyvin epätodellinen olo, vaikka nyt jo vähän paremmin tajuaakin tapahtuneen...parin ensimmäisen viikon ajan en voinut uskoa äidin poislähtöä millään, ja vaikka itkin myös tuolloin, niin nyt taitaa itkettää paljon enemmän. Silti päivääkään ei ole vielä mennyt ilman kyyneliä, enkä osaa yhtään kuvitella, milloin suru helpottaa. Tuntuu ihan päinvastaiselta - kuin se vain suurenisi...

Olen myös miettinyt, miten eri tavalla elämäni olisi kulkenut ilman äidin sairautta. Vaikka elämässähän tapahtuu niin paljon asioita, mihin emme voi vaikuttaa. Silti ei voi olla miettimättä...Äitini sairastui juuri kun luulin pystyväni aloittamaan "oman elämän", ja viime vuosien aikana on tapahtunut paljon asioita, mutta paljon on myös jäänyt tapahtumatta. Vietin mahdollisimman paljon aikaa äidin luona, ja vaikka olisin ollut omalla kämpällä niin ajatukset olivat monesti äidin luona.

Miksi näin tapahtui minulle, meidän perheelle? Se on kysymys, jota varmasti moni meistä pyörittelee...vaikka se on niin rankkaa, eikä toivoisi kellekään samaa, niin jollain tapaa on hyvä huomata, ettei ole aivan yksin tämän kokemuksen ja tunteiden kanssa.

Mietteitä pyörii kyllä kovasti täälläkin päässä. En edes tiedä mistä aloittaa, mutta taas sain jotain kirjoitettua ylös.
violet | 10.7.2007 klo 16:31:41