Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mietteitä...

Hei,
minustakin tuntuu että äiti oli monta kertaa vahvempi sairautensa aikana kuin minä. Kun hän soitti, että on löytynyt kasvain, minä itkin ja äiti yritti rauhoitella. Kun äiti kertoi, että etäpesäkkeitäkin oli löytynyt, taas minä itkin ja hajosin ja äiti lohdutti ja yritti olla positiivinen. Luulen, että se on kaikilla äideillä niin "verissä", lapsen lohduttaminen ja tukeminen. Äiti ei halunnut koskaan myöntää olevansa sairas. Hän pelkäsi koko ajan, miten minä pärjään. Vasta viimeisenä päivänä äitikin itki, kun tiesi kuolevansa. Ja silloinkin vielä kysyi että miten sinä pärjäät? Sanoin selviäväni. Kaksi päivää sen jälkeen äiti nukkui pois.
Voimia kaikille.
Emmy | 4.7.2007 klo 19:57:27