Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Murtuneet siivet
Tiedän juuri miltä sinusta tuntuu! Tekstisi olisi voinut olla minun "omasta kynästäni".Olen musertunut, särkynyt sirpaleiksi. Ei tätä tuskaa voi tietää kukaan muu kuin joka sen itse on kokenut. Isäni nukkui pois viime viikonloppuna. Lapsieni rakas pappa. Rakastin isääni niin paljon, ja minä ja lapset oltiin hänelle koko elämä. Miksi hänet vietiin minulta ja lapsiltani?
En usko enää Jumalaan. Vihaan koko sanaa. Vihaan sitä kun joku sanoi minulle "rukoile isäsi puolesta". Vihaan niin paljon kaikkea ja olen katkera ikuisesti elämälle.
Olen myös väsynyt, masentunut. Suru ei varmasti helpota koskaan, niin ison aukon isän lähtö jätti sydämeeni ja elämääni. Kolme kuukautta diagnoosista (paksusuolensyöpä) elin toivoen ihmettä, mutta turhaan.
Samaa mietin, miksi ihmiset sanovat että parempi näin, että isä pääsi kärsimyksistä. Mutta miksi piti tulla kärsimyksiä ja tämä helvetillinen sairaus. Miksi kukaan ei ymmärrä tuskaani, suruani ja vihaani? Miten ihmiset voivat sanoa, että "kyllä aika parantaa haavat" tai "kyllä se siitä" tai pahinta on "yritä kuitenki ajatella positiivisesti". MITEN JOKU KUVITTELEE ETTÄ VOI AJATELLA POSITIIVISESTI KUN RAKKAIMPANSA MENETTÄÄ!
En jaksais enää mitään, mutta on pakko yrittää jaksaa lasten vuoksi. En tiedä onko taivasta olemassa, mutta sen tiedän että itse ainakin olen helvetissä.
Mirosa
- Murtuneet siivetnina
- Re: Murtuneet siivet..pipa..
- Re: Murtuneet siivetEnkelintytär
- Re: Murtuneet siivetIkävä isiä
- Re: Murtuneet siivetMirosa