Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Murtuneet siivet

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun ajatuksiani, mutta jatkanpa vielä tännekin.

Toivoisin teille kaikille nuorille äideille paljon voimia, jotta jaksaisitte olla lastenne kanssa. Teidän vanhempannehan elää myös heissä, osana heitä. Ja te olette heille äitejä.
On varmasti raskasta tasapainoilla oman surun kanssa tyttärenä ja sitten yrittää olla vanhempi omalle lapselle. En kyllä ymmärrä miksei tuollaisessa tilanteessa saa mitään yhteiskunnan tukea, muuta kuin lääkkeitä terveyskeskuksesta...
Tuntuu että ihmisille tarjotaan apua niin paljon pienemmissäkin elämän ongelmissa ja sitten tälläinen tilanne "nollataan" sillä toteamuksella että sehän on vain sitä surua ja jätetään ihminen yksin...Kovin monella ei ole sellaisia ystäviä, jotka osaisivat tukea tai ymmärtäisivät miltä tuntuu menettää vanhempi nuorena.

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta toivoisinpa melkein että olisi. Jotenkin luulen että he kuitenkin pitävät elämän syrjässä kiinni ja heidän kanssaan elämä on "eteenpäin" menoa.
Tulee varmaan olemaan vaikeaa minullakin sitten kun olen joku päivä äiti. Ei ole omaa äitiä neuvomassa ja tukemassa siinä tilanteessa. Ja voihan se olla ettei lapsia koskaan tulekaan, nyt olisi niiden aika, mutta ehkäpä elimistöni on niin sekaisin viime vuodesta, ettei se tajua herätä. No, ehkä täytyy vain odotella parempaa aikaa. Ja kerätä niitä voimia.
Täytyy vain sanoa että elämänarvot ovat menneet niin uusiksi kaiken tämän "myllytyksen" jälkeen, että täytyyhän tästä jotain hyvääkin seurata.
Isla | 20.9.2007 klo 09:41:04