Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: yksin on vaikeaa
Vaimoni kuolemasta on kulunut 5 kuukautta. Vaimoni sairasti 5 -vuotta.Kovalta ja karulta tämä kaikki tuntuu. Ikävä on kova eikä suru tunnu yhtään helpottavan. On parempia päiviä ja on aivan karseita päiviä. Aamulla ei tiedä millainen päivä on tulossa. Olen yrittänyt pitää itseni elämässä kiinni tekemällä niitä tavallisia asioita, onneksi lapsi pitää arjessa kiinni. Työssä käynti ja arkirutiinien pyöritys kantaa eteenpäin.
Lapsemme puolesta suren usein. Kuinka kohtuutonta on menettää äiti niin pienenä. Vaimoni oli hyvä ja rakastava ihminen. Meillä oli hyvä perhe ja rakastimme toisiamme.
Itseäni hiljalleen valmistin tähän aikaan. Vaimoni sairauden edetessä päätin, että tulevasta kauheudesta on selvittävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. En vain osannut kuvitella kuinka kauheaa kaikki todella voi olla kun rakkaani on poissa. Vaimoni kuoleman jälkeen olen elänyt tätä elämää ihan lyhyin välitavoittein (siunaustilaisuus, uurnan lasku, lakkiaiset, kesäloma jne) ja se on auttanut kohtaamaan tulevan. Tuo aikoinani tekemäni päätös selvitä tästä kaikesta on myös kantanut eteenpäin. Tällä tiellä jatkan.
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.
- yksin on vaikeaalipe
- Re: yksin on vaikeaasutinah
- Re: yksin on vaikeaaKatar67
- Re: yksin on vaikeaaRakastettu
- Re: yksin on vaikeaaMSi