Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äitini on vapaa kuin taivaanlintu...

sS ja helmiina, otan osaa teidän molempien suureen suruun. Itse menetin isäni vajaa kaksi vuotta sitten ja täytyy sanoa että suru on asia joka kulkee mukanani. Joku on puhunut sururepusta jota kannamme läheisen menetyksen jälkeen, varmaankin lopun ikämme. joskus se on hyvinkin painava taakka ja toisinaan reppu on niin kevyt että sen olemassa olon voi unohtaa.
itsekin olin puhelinyhteydessä isään päivittäin ja olimme hyvin läheisiä vaikka emme usein nähneetkään. Vieläkään en ole pystynyt isän numeroa puhelimestani poistamaan. Nuorin lapsista oli vastasyntynyt ja muut vielä pieniä. Toisaalta lapset pitivät minut toimintakunnossa - toisaalta en ehkä saanut tarpeeksi tilaa omalle surulleni. Päivä kerrallaan kuitenkin on eletty ja nyt on jo paljon helpompaa.
mamma | 15.8.2008 klo 19:42:10