Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: suru ei ota laantuakseen...
Minun äitini kuoli ehdeksän kuukautta sitten rankkaan syöpäsairauteen. Kun sairaalasta soitettiin , oli hän hiipumassa pois. Hoitaja istui vierellä kun sinne veljeni kanssa tulin. Äiti katsoi jonnekin . silmät eivät enää reakoineet vaan hän oli aivan liikkumaton. Sillä hetkellä en osaa sitä sanoin kuvata tunsin musertuvani siihen paikkaan. Toivoin että kaikki olisi ollut unta pahaa unta. En koskaan unohda sitä hetkeä. Käyn sen usein läpi ja vieläkin tunnen tuskaa. Minulla ei ole äitiä. Kaipaus on loputon. Äidin rakkaus jonka sain on kantanut minua niin jaksan.- suru ei ota laantuakseen...kukkaveera
- Re: suru ei ota laantuakseen...Kyynelsilmä
- Re: suru ei ota laantuakseen...surusyksy
- Re: suru ei ota laantuakseen...susie
- Re: suru ei ota laantuakseen...pinjaenkeli