Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: suru ei ota laantuakseen...
Hei,Myös minun äitini kuoli loppuvuodesta (29.12.05) syöpään, vain 56-vuotiaana (itse täytin joulukuussa 27). Kuten sinä, en minäkään ollut kuolinhetkellä läsnä, en edes samassa kaupungissa (asun eri puolella Suomea kuin vanhempani), ja välillä tunnen hirveää syyllisyyttä siitä, että "jätin" äidin yksin. Isä oli käynyt äidin luona pari tuntia ennen kuolinhetkeä, eikä äiti ollut enää silloinkaan ollut tajuissaan - mutta silti en voi olla ajattelematta, että olisihan siellä jonkun pitänyt olla, pitämässä edes kädestä. Jouluaaton ja joulupäivän me kyllä hoidimme äitiä kotona (lapsuudenkodissani siis), isäni, avomieheni ja minä, ja 26.12., ennenkuin palasin nykyiselle kotipaikkakunnalleni, kävin sairaalassa hyvästelemässä äidin, tietäen etten enää ikinä tule häntä näkemään.
Koko alkuvuosi on ollut aika raskas, mutta sikäli helpompi kuin sinulla että minulla on kuitenkin isä ja sisko. Isä huolehti hautajaisjärjestelyistä ja joku aika sitten minä ja siskoni kävimme läpi äidin vaatteet ja muut henkilökohtaiset tavarat... Minulla on nyt käytössäni äidin untuvatakki, jonka hän oli ostanut viime lokakuussa (samalla viikolla kun kävi lääkärissä turvonneiden imusolmukkeiden takia) ja joinain aamuina sen takin pukeminen päälle lohduttaa, joinain taas itkettää.
Voimia sinulle - ehkä kevään tulo piristää? Minua ainakin valon määrän lisääntyminen on auttanut.
Tiltu
- suru ei ota laantuakseen...kukkaveera
- Re: suru ei ota laantuakseen...Tiltu_R
- Re: suru ei ota laantuakseen...Kyynelsilmä
- Re: suru ei ota laantuakseen...surusyksy
- Re: suru ei ota laantuakseen...pinjaenkeli