Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: suru ei ota laantuakseen...
Hei,Äitini kuolemasta on kulunut puoli vuotta, mutta tuntuu että lyön yhä päätä seinään; kuolemaa on niin vaikea hyväksyä. Hoidin kamalalla kiireellä hautajaisjärjestelyt, asunnon tyhjentämiset jne. Äidin asunnon tyhjentäminen oli raskainta. Otin vain muutamia esineitä muistoksi, suurimman osan lahjoitin pois. Kamalaa purkaa äidin koti ja lasten mummila. Minä olin läsnä, kun äiti nukkui pois. Olen siitä kyllä kiitollinen, mutta ei se poista syyllisyyden tunnetta, jota tunnen niin monesta muusta asiasta, olisi pitänyt tajuta sairaus aiemmin, tehdä jotain enemmän jne. Ihminen kai lähes aina kantaa syyllisyyttä menettyään rakkaansa?
Myös viha ja katkeruus on tuttua, olen kateellinen niille, jotka saavat vielä äitinsä pitää ja lapsilla mummin. Mielestäni minunkin äitini kuoli liian nuorena. Tiedän, että paljon kuolee myös lapsia ja se on kamalaa, muttei se tieto poista omaa surua. Kulunut viikko on ollut kamala, oikea notkahdus pohjalle. Ehkä täältä taas ylös pääsee...Voimia ja jaksamista sinulle, päivä kerrallaan!
- suru ei ota laantuakseen...kukkaveera
- Re: suru ei ota laantuakseen...Kyynelsilmä
- Re: suru ei ota laantuakseen...surusyksy
- Re: suru ei ota laantuakseen...pinjaenkeli