Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Taas yksi todella synkä päivä...

Muistan kuinka pitkään tunsin syyllisyyttä että en tarpeeksi tukenut äitiä ja että en en vielä enemmän ollut hänen kanssaan ja että en ollut kaiken kaikkiaan vielä parempi kaikessa. Me varmaan aina tunemme riittämättömyyttä. Kuitenkin vaatimukset ovat kohtuuttomia. Sitä ei enää muista kuinka rikki oli itsekin kun yritti kaikkensa ja sairaus vaan eteni ja luopuminen oli edessä. Siinä tilanteessa ei kukaan varmaan olisi ollut parempi. Äiti varmaan tiesi että hän joutuu luopumaan meistä lapsistaan. Tuska oli molemminpuolin kauhea. Mutta niin kai se on että syylisyys on meissä kaikissa. Eilen tunsin tuskaa kun katsoin pääsiäiskoristeita ja muistelin niitä kun äiti laittoi niitä pöydälle. Minä haluan uskoa että on taivas ja että äiti on siellä. Olisi kauhean vähän jos kaikki loppuisi tähän maanpäälliseen.
susie | 10.4.2006 klo 11:40:30