Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Taas yksi todella synkä päivä...

Mäkin odotan sitä,että olo helpottuu ja elämä palautuu niin normaalikisi kuin se vaan on mahdollista.Kovasti siitä puhutaan,että eka vuosi on pahin ja sitten alkaa helpottaa...Isäpuoleni kuoli 6 kk sitten,eikä tässä surussa voi sanoa menneensä eteenpäin.Mä muistan kun puhuin asiasta,aika pian Jarmon kuoleman jälkeen naiselle joka oli jäänyt leskeksi,kun mies oli kuollut äkillisesti sairaskohtatukseen.Hän puhui,että vuoden päästä helpottaa,sitten on kuulemma kelannut ne vuodenajan taphtumatläpi,ensimmäinen joulu,ensimmäinen juhannus,ensimmäinen pääsiäinen,syntymäpäivä,kuolinpäivä jne.jne.Sitä nyt sitten odottaa,että se vuosi tulisi täyteen ja olo helpottuisi.
Jos tuntuu,että haluat jonkun ulkopuolisen kanssa jutella,niin terveyskeskuslääkäri voi kirjoittaa lähetteen mielenterv.
toimistoon,sieltä on mahdollista saada keskusteluapua,ja korvat jotka ei "rasitu"kuuntelimesta(niinkun mä ajattelen omien ystävien kohdalla,ei viitsi enään heitä asialla "rasittaa")Itse kävin juttelemassa työterv.huollossa lääkärille ja sitten terv.hoitajalla.Otan kaiken avun vastaan jota on tarjottu.Sen huomaa,että puhuminen auttaa oloa kummasti.Mutta sen on myös huomannut,ettei sitä apua tarjota,vaan itse pitää jaksaa sitä hakea.En olisi jaksanut silloin pahimmassa shokkivaiheessa hakeutua mihinkään,hyvä jos illalla jaksoi hampaat pestä.
Paljon lämpöisiä ajatuksia ja jaksamista sulle!
Kristiina | 9.4.2006 klo 15:11:08