Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Haudalle....

lauruska ja toukotyttö, tosi kiva ku vastasitte!
on lohduttava todella huomata että on muita jotka taistelee samojen tunteiden ja ajatusten kanssa.
Lauruska, mäki oon 26vee, täytin just 8päivää ennen ku äiti kuoli. Ja musta todella tuntuu et liian nuori menettämään äitinsä. Ehkä mä olin kans äidin pitkän sairastamisen takia erityisen kiinni hänessä ja riippuvainen hänestä. Hän oli mulle todella läheinen.

Mullakin on sama joittenkin ystävien ja tuttujen kanssa että ne aina kiusaantuu ku mainitsen äitini kuoleman jotenkin. Tai sit mulle tulee tunne et ne kelaa et "hei koita nyt jo päästä yli tosta onha sitä jo yli puol vuotta". Vaik en tiiä kelaako ne nii oikeesti tai onks se vaa mä joka kuvittelen, mut en ainakaa usko et ne voi tajuu tai ymmärtää sitä tuskaa ja surua jota käyn läpi. Tuntuu välil et kukaan ei ymmärrä. Paitsi tietty isä ja mu pikkusisko. Ja sit olen huomannu sellasen et ajan kuluessa suru vaan syvenee ja pahenee jotenkin. Tää on varmaa tosi henk.kohtasta mut mulla meni loppukevät ja kesä jotenki jossain ihme "selviytymistilassa", jotenki sumussa, en tajunnu mitä oli tapahtunu kunnolla. Ehkä se oli jotenki psyykkeen oma tapa suojella itteensä. Et ei liikaa surua kerralla. Koska siis aika paljo olin et en ees ajatellu äitiä. Ja nyt kun ajattelen kesää nii emmä oikeestaa muista siitä paljo mitään. Ja sit ku kelaan kevättä, et mitä mä tein sen jälkeen ku äiti kuoli nii emmä muista siitäkään paljo mitään. Ja se kaksi viikkoa terhokodissakin. Muistan paljo tapahtumia siltä ajalta mut sit taas ku mietin itseäni et miltä musta tuntu sillon nii en oikeen muista. Taisin olla aika sekasin jotenki sillon.
milka | 1.1.2010 klo 19:42:30