Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: nyt se sitten tapahtui

Se on raskasta katsoa kun läheinen tekee lähtöä...voimia tarvitset kaiken sen kanssa ja kummasti niitä voimia jostain aina saa, vaikka välillä tuntuu ettei millään kestä enempää.

Muistan kuinka meitä myös kehotettiin puhumaan ja itsekin lähdin mukaan siihen touhuun. Muistutin vähän väliä perhettämme asioiden selväksi puhumisesta. Tilanne oli jotensakin ahdistava kaikille, koska olemme myös perhe, jossa välit ovat läheiset ja asioista puhutaan suoraan. Äitini oli vielä siinä kunnossa, ettei puhuminen tahtonut edes sujua... Onneksi tajusin "viheltää pelin poikki". Totesimme, että puhumista tärkeämpää on olla loppu aika yhdessä vaikka vain ihan hiljaa...kädestä pitäen ja halaillen. Toki paljon olisi ollut sanottavaa, mutta ne "sanat" saatoimme sanoa myös halaten.

Ymmärrän huolesi isästäsi...itsekin koin ihan saman ja huomaan nyt oman suruni jääneen tuon huolen jalkoihin. Vasta nyt, kun huoli muista on ruvennut helpottamaan, pääsee oma surukin kunnolla pintaan. Tuntuu aika raskaalta, että itse on edelleen syvällä surussa kiinni, kun muut jo alkavat päästä jotensakin jaloilleen...no, kaikki ajallaan. Täytyy kai opetella uudenlaista armeliaisuutta itseän kohtaan.

Voimia sinulle raskaalle taipaleellenne. Toistenne tuskaa ja surua ette voi kantaa tai poistaa, mutta tukena voitte olla. Se on nyt tärkeintä ja se myös riittää.
kaamos | 24.3.2008 klo 10:24:09