Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: nyt se sitten tapahtui

Otan osaa suureen menetykseesi. Minä menetin äitini 10 kk sitten. Hänkin sairasti monta vuotta. Tiedän miltä sinusta tuntuu nyt ja myöhemmin.
Äitini kuoleman jälkeen kaikki tuntui pahalta unelta, painajaiselta. Oli epäuskoinen olo, en voinut käsittää sen olevan totta, että minun äitiäni ei ole enää tässä maailmassa.
Olin äitini vierellä lähtöhetkeen saakka. Se on hetki, jonka muistan yhä kuin eilisen ja tulen aina muistamaan. Tuo riutunut keho, harmaa olemus, hän ei edes näyttänyt äidiltäni enää. Sitä on vaikea vieläkään, 10 kk:n jälkeen käsittää.
Kuoleman jälkeen on paljon asioita hoidettavana. Ehkä voimia niiden hoitamiseen löytyy yllättävän paljon, koska tapahtunutta ei pysty vielä käsittämään, ei pysty suremaan, ei ehkä kunnolla itkemäänkään, ei pysty käsittämään sitä, mitä on menettänyt eikä sitä, mikä merkitys kaikella menetetyllä on omassa elämässä. Sen aika tulee vasta myöhemmin.
Sinulla on pitkä matka kuljettavana oman surusi tiellä.
Minä olen surun tietäni kulkenut yli 10 kk, kohdannut niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin. En usko, että matkani päättyy milloinkaan.

Enkelintytär | 16.3.2008 klo 16:29:07